maanantai 26. tammikuuta 2009

tiellä


On ollut aika tutustua ihmiseen -itseeni siis. Yllättäen löytää asioita, joita ei ole aiemmin uskaltanut ääneen sanoa tai kirjoittaa.

Kirjoittaminen on ollut viimeaikoina hyvin aktiivista, ja terapeuttista. Miksi toimin juuri näin, miksi asiat tuntuvat juuri tältä, miksi minä olen minä?

Kirjoitus Ihmisestä oli ensimmäinen kirjoitukseni omasta, hyvin raskaasta kokemuksesta elämässäni. Kaikkea en siihen saanut kirjoitettua, en niitä tunteita ja tapahtumia, jotka tekivät kipeää ja samalla taas kasvattivat. Ehkä joskus tarina Ihmisestä täydentyy, ja tapahtumat saavat oikeat mittasuhteet. Ymmärtää paremmin itseään ja ehkä se armo toisiakin kohtaan löytyy. Aikaa vain on kulunut, ennekuin voi olla tässä vaiheessa- niin että asiasta julkisesti kertoo.

Huomaan keskustellessani ystäväni kanssa, joka elää elämässään avautumisen ja muurien purkamisen vaihetta, että puhe ja keskustelu avaa omiakin lukkoja. Asioita, joita ei ole aiemmin uskaltanut sanoa, joista ei ole uskaltanut puhua -niitä ei olekaan enää niin vaikea pukea sanoiksi ääneen tai kirjaimiksi näytölle. Kun on aloittanut pienestä salaisuudesta, pienestä oivalluksesta, seuraava ei enää tunnukaan niin vaikealta. Tämä avautuminen vaatii tietenkin täyden luottamuksen toiseen; luottamuksen siihen, että minun oma pieni asiani, ongelmani on minulle tärkeä ja vaikea. Kun se pieni lukko aukeaa, pääsee seuraavan lukon aukaisuun, joka sitten saattaakin olla jo suurempi.




Onnellisuus

Voisin haluta
että mieleni olisi tyyni


olisi rauhallinen
ja vakaa.

Voisin sitä ehkä haluta,
voisin ehkä siihen pyrkiä.
Voisin ehkä yrittää.

Luulen vain,
että olen onnellisempi onnessani
myrskyn ja sekasorron jälkeen.


2 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Sen onnen huomaa paremmin
kun on jossain vaiheessa joutunut vaikeuksiin ja koittaa jälleen seesteisempi jakso...

ritaHelinä kirjoitti...

Hallatar, kuinka niin totta. Kovan myrskyn ja tuulen jälkeen pieninkin valonsäde ja lämmön hippunen tuntuu suurelta ihmeeltä.