lauantai 7. helmikuuta 2009

Puusta pitkälle


Kun taas on se aika, tehdä hakemuksia ja myydä itseänsä työmarkkinoille, on aika miettiä tämän tuotteen myyntiargumentit. Ne asiat, miksi juuri minut halutaan juuri siihen työhön tai tehtävään.

Mietin, miten kuvaisin itseäni ja luonteenpiirteitäni, jos niitä minulta kysytään. Mitkä ovat vahvuuteni, missä olen hyvä ja kenties olenko jossain jopa loistava. Minulla herkästi tulee päällimäisenä heikot puoleni, ne kehitettävät -ja positiiviset, kantavat piirteet, ominaisuudet ja taidot jäävät heikkouksien varjoon.

Kirjoitin näitä vahvuuksiani ylös, ja sain idean tehdä ritaHelinä-puun. Puun, joka kasvaessaan tuottaa hedelmiä: ominaisuuksia, taitoja, vahvistettuja luonteenpiirteitä. Kenties luonteenpiirteisiin ei voi niinkään vaikuttaa, mutta positiivisia piirteitä voinee vahvistaa.

Kasvua tapahtuu koko ajan, ympäröivä maailma pitänee huolen siitä, että turhat "kotkotukset" karisee pois. Samalla voin miettiä sitä, mitä taitoja ja ominaisuuksia olisi syytä kasvattaa ja vahvistaa.

Haluan saada itselleni konkreettista katsottavaa, apuvälineeksi hakemuksiin ja haastetteluihin. Lisäksi joskus on hyvä, silloin kun alavire tuntuu valtaavan, muistaa mitä hyvää minusta löytyykään. Silloin, kun kaikki se tuntuu unohtuvan.


6 kommenttia:

Susanne kirjoitti...

Huomasitko että blogissani on sinulle palkinto:)

titu kirjoitti...

Kiitos, Susanne !
alkava flunssa vie keskittymiskykyä, olo on hiukan lyhytjännitteinen.
jospa hetkeksi saisin jännitettä pidemmäksi, ja siirrän palkinnon ja jaan kunniaa eteenpäin :)

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Joka paikkaan ei voi esitellä itseään samalla lailla, lyhyt pitää olla, ei kellään aikaa lukea... Puu on kiva. Sitä kannattaakin korostaa, että ei vielä ole kasvanut valmiiksi ;)
Tuplasti lentelee palkinnot sinulle, hae minunkin blogista.

Anonyymi kirjoitti...

(hihi, mietin, mitäköhän miehesi Aallon jakkaralla teki, koska minusta se on tosi mukava ;)

titu kirjoitti...

Kiitos Hannele, pystistä. Kaksin kappalein koristaa seinää :)

Kyllä se mies ihan siihen jakkaralle istahti, mutta sattui istumaan niin toiselle laidalle, että tasapaino järkkyi. Sai Aalto kuulla kunniansa:)

Anonyymi kirjoitti...

Meillä oli sellanen fanerinen, luultavasti Aallon, nojatuoli, joka niinkuin keikkui eteenpäin... Sen tyllinen maksaa tollai 3 000 €

Mutta kyllä jakkara on tukeva