keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Vaalean Siniset Kalsarit

Aamulla mies laittautui töihin. Mieshän tekee kunnon töitä, joissa käytetään haalareita. Sinisiä haalareita, jotka joskus ovat laastissa ja maalissa -milloin missäkin. Taskuista löytyy ruuveja, ruuvarin päitä, timpurin kyniä ja joskus työmaan purkauspuruja. Ruuveja sitten löytyy milloin keittiön lattialta, pesukoneesta ja kuivausrummusta. Työmaan sahanpurut sohvalta ja olohuoneen matolta.

Niin, se tämän jutun ydin : Oli kaikki kalsarit likaisena. Kotirouva lienee ollut niin kiireinen, että pyykinpesu oli unohtunut. Onneksi sieltä kaapin kätköistä löytyy aina Ne Kalsarit. Hätävara Kalsarit. Ne kamalat, vaalean siniset. Ne, Romantiikan Rutistajat. Ne, joita silmissäni en kestäisi nähdä.

Mutta ne on tärkeät miehelle. Suurin tunteellinen arvo lienee se, että hän sai joka joulu samanlaiset, vaaleansiniset, jo edesmenneeltä äidiltään lahjaksi. Nämä taitaa olla niistä ne viimeiset. Lisäksi arvona mainittakoon se, että siinä vaiheessa kun näen Siniset Romantiikan Rutistajat jalassa, tiedän että on aika pestä pyykkiä. Hyvin arvokkaat kalsarit siis.

Hannelen mies saa ripustaa kotinsa seinälle mitä haluaa. Minun täytyy nyt valitettavasti tunnustaa näin julkisesti, että mieheltäni on tämä oikeus otettu pois. Esteettinen silmäni ei ole kestänyt niitä muutamaa taulua, jotka olisivat kotimme seinille etsiytyneet. Yhden taulun työhuoneen seinällä juuri ja juuri siedän, tosin se on kohtalaisen siedettävä. Taulut on muuten vaatekaapissa, odottavat siirtymistä mökin koristukseksi. Siellä mies saa ripustella seinille ihan miten halua, vaikka Neidon Ryöstö seinävaatteen. Silläkin enemmän tunnearvoa kuin esteettistä arvoa.

Viemmekö miehiltämme jotain, kun natkutamme väärän värisistä kalsareista, virttyneistä vaatteista ja vääränlaisista tauluista? Vai kestääkö mies sen niinkuin mies? Vai eikö sillä ole niin suurta merkitystä, heille? (Toisin kuin meille, naisille)



Onneksi minulta ei löytynyt kuvaa
niistä sinisistä kalsareista,
enkä voi niitä kuvata,
koska ne on miehen jalassa
sinisten haalareitten alla.
Sen sijaan kuva Posion mökistä,
jota mies saa sisustaa (lähes) vapaasti.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heh! Kumppaninkin kaapista löytyvät nuo Romantiikan Kutistajakalsarit, lienevätkö samasta paikasta hankitut!

Meidän seinillä roikkuu Kumppaninkin
lempitauluja, joista ei koskaan kyllä tule omia lempitaulujani. Olen tässä toivottavasti viimeisessä parisuhteessani kuitenkin yrittänyt oppia avarakatseisemmaksi myös sisustuksen suhteen. Niinpä meillä on mm.puinen pöllötaulu, ruskea nahkakalusto, kuusikulmainen mäntypöytä sovitettuna minun ehdottomasti tyylikkäämpien huonekalujen kanssa yhteen.Toivon, että pikkuhiljaa alan tottua noihin:-)

uteliaisuus kirjoitti...

taitavatpa miehet tosiaan ajatella näistä asioista hieman erillä tavalla niinkuin isäni joka kerran asensi lanka puhelimen keskelle eteisen seinää.. siis aivan keskelle

Ink Narrative kirjoitti...

Ihan varmasti viette aika paljon. Me miehet olemme onneksi hyväluontoisia ja rauhaarakastavia, niin ettei siitä ongelmaa tule. Ainakin jos miehelle sallitaan yksi oma nurkka talossa.

Nana kirjoitti...

Minä kutsun tuollaisia nimellä erotiikan tappajat :D
Ja meillä jopa mökin sisustus on hallituksen valvonnan alla...

KooTee kirjoitti...

Kari sen sanoi;)
Onneksi meillä on kehittynyt yhteinen maku sisustuksessa, enkä itsekkään pidä
sinistä kalsareista, mutta boxerit pitää olla ja mustat.

titu kirjoitti...

Maaretta, saman kulmakunnan miehiä taitavat olla, joten ehkäpä sama hankintapaikka :)
Silmä tottuu yllättävän hyvin, kaikkeen...
Kahden aikuisen ja ennen eletyt elämän yhdistyminen myös huonekalujen muodossa on kiintoisaa. Mutta mielestäni sitä historiaa ei saakkaan täysin eliminoida -siksihän me olemme juuri sitä mitä olemme. Olkoon vaikka mäntypöytä tai vaalean siniset kalsarit merkki siitä!

Uteliaisuus, ehkä miehet ajattelevat käytännöllisesti : puhelinta oli helppo siitä käyttää.

Kari, jos viemme, niin toivottavasti annamme myös =)

Nana, sulla on se "hyppysissä"

Koo Tee, hmm.. "kehittynyt yhteinen maku" ... kyllä me naiset osaamme ;)

KooTee kirjoitti...

Näinhän se menee, viisaampi antaa myöten ;)

titu kirjoitti...

Koo Tee :)

Millan kirjoitti...

Minä en jotenkin osaa nähdä tuota sisustus- tai kalsariestetiikkaa sukupuolikysymyksenä. Joillakin yksilöillä vain on enemmän silmää sellaisille seikoille. Ehkä naisia on kulttuurissamme enemmän ohjattu pitämään huolta sellaisista asioista. Tunnen minä kyllä sellaisia miehiä, jotka ovat paljon itseäni enemmän kiinnostuneita sisustuksesta ja pukeutumisjutuista.

titu kirjoitti...

Millan,
minusta se ei ole myöskään sukupuolikysymys. Minulla on ollut monta pariskuntaa asiakkaana, joista mies on ollut se sisustavampi osapuoli, joskus jopa innokkaampi kodin sisustuksen suhteen.

Meillä menee mieltymykset niin ristiin, kun minä oon tyyppiä värikäs ja mies sit "puuta ja beessiä". Mies on ihan tyytyväinen värikkäässä kodissamme, mökillä on sitten (ainakin toistaiseksi) sitä miehen beessiä enemmissä määrin.