On silmät kipeet. Niitä harvoja lihaksia särkee. Päätä särkee, edestä ja takaa. Väsyttää. Ei jaksa lukea, ei kirjaa ei blogeja. Ei ainoatakaan järkevää ajatusta. Hyvin vähän järkeviä ajatuksia.
Eilen piti tulle Veekun kylään tädin iloksi, se piti perua. Tänään piti nähdä ystävää, mutta sekin piti perua. Jos siis olisi ollut jotain kivaa, niin ei ollut ollenkaan.
Suklaakiisselin päätin tehdä. Se ei palanut pohjaan, mutta siitä tuli ihan jankkia. Mitä ihmettä meninkään lisäämään siihen kananmunan -vaikka ohjeessa sitä ei ollut. Nyt sillä voisi tiivistää vaikka mitä rakosia.
Onneksi äiti soitti aamulla. Äiti osaa hoitaa. Silittää päätä ja tuo kuumaa mehua. Tai mustikkasoppaa. Tai toi siis silloin lapsena. Mutta soittokin tervehdyttää.
Mieskin vaan nukkuu päiväunia, eikä hoida.
Vali vali. Menen siis nukkumaan, kahden peiton alle. Syön jankki-suklaakiisseliä, kunhan se jäähtyy. Taitaa olla purukumia. Luen Oksasen kirjaa, vaikka edes vähän. Kahden peiton alla. Jos itkettää, niin itken. Se voisi auttaa.
Eikä tämä flunssa ole vielä edes kunnolla alkanut.
... joku on nyt ihan pikkutyttö.
5 kommenttia:
(kun joskus makian himo, teen joskus suklaapalloja:
voita, kaurahiutaleita, fariinispkeria, tilkka kahvia, vaniliinisokeria)
... juu, tähän himoon olisi kannattanut hipsaista ärrälle, ja ostaa pala suklaata. Ihan pieni vain.
"kyhnötti sohvalla vieressä"
Saada apua ja kyhnötysseuraa. Siinä se on. Jokin hyvin tärkeä. Onni.
Pisteet miehellesi! Mikäpä parantaa nopeammin kuin hyvä mieli, rakkauden lämmittämä!
Ihanat lapsoset! Kiltti Mummi.
mm, Onni tulee pienistä asioista. Aina niitä ei vaan huomaa.
Utukka, mies on kyllä hyvä. Mummo on kiltti, ja pikkuPikkuSiskon pojat ihania :)
Lähetä kommentti