torstai 5. helmikuuta 2009

Vuosi sanoja ja kuvia

Vuosi sitten siirryin Windows Liven blogista tänne, ja olen kirjoittanut 267 merkintää tähän saakka, vaihdellen kolmesta merkinnästä 43 merkintään kuukaudessa. Mosaics blogiani, suloista sekametelisoppaa, kirjoitin 15. tammikuuta 2006 lähtien, 352 kirjoitusta. Mosaics blogin kävijöitä näytti olevan reilut 64 000, ja sisustukseen liittyvillä hakusanoilla blogiin eksytään vieläkin päivittäin.

Olen samassa tilanteessa kuin vuosi sitten työn suhteen, odottamassa uusia tuulia ja ihan niinkuin olin silloin, kun blogin kirjoittamisen aloitin vuonna 2006. Näihin vuosiin on mahtunut kaksi ihastuttavaa siskon poikaa, toipuminen vakavasta silmäleikkauksesta, töitä sisustussuunnittelijana ja edustajana, yrittäjä- ja englanninkurssia, lomamatkoja Kyprokselle, Tunisiaan, Montenegroon, Portugaliin ja Marokkoon. Valtavaa innostumista ja ajoittaista alapainettakin.

Kirjoitan pääsääntöisesti omasta elämästäni, päiväkirjamaisesti. Aiempi blogi oli sekoitus kaikkea, niin päiväkirjaa kuin sisustuksellisia juttuja. Nyt toinen blogini, Sisustajan Korvamerkit, on jäänyt vähälle huomiolle -ehkä sitäkin olisi syytä elvyttää. Helinän Hetkiä odottaa valokuvaus innostusta - enää vanhoja lomakuvia ei viitsi sinne laitella, olisi jo aika jollekin uudelle. Lisäksi jossain blogien maailmassa on paikka salaisille sanoille ja ajatuksille, niille henkilökohtaisimmille ja anonyymiyden vaativille.

Välillä miettii, mitä merkitystä kirjoittamisella on. Kriisejä kirjoittamisen lopettamisestakin on ollut ja toisinaan olen innoissani ja ehdottomasti tarvitsen tämän kanavan. Enää en ehkä tulisi toimeen ilman tätä kirjoittamista, on näillä sanoilla sitten lukijoita tai ei.

Olisiko kuitenkin paras kirjoittaa päiväkirjaa, vain ja ainoastaan itselleni? Ei, tarvitsen tätä pientäkin vuorovaikuttamista, keskustelua, toisten blogeja kuvineen ja sanoineen. Vaikka joudun suodattamaan osan asioista, johtuen vain puolittaisesta anonyymiydestä, niin pidän itselleni tärkeänä sitä, että minulla on kuvia ja tekstejä, joita voin katsoa vuosien päästä ja muistaa ne tunnetilat, joissa milloin mitäkin kirjoitin.


Ehkä olisi myös aika miettiä kirjoitusten varmuuskopiointia - olisiko jollakin kokemusta siitä, miten se tehdään? Tai ehkä kirjoitukset voisi tulostaa itselleen, ja taltioida tekstit ja kuvat paperilla. Olisi järkyttävää, jos kaikki häviäisi jossain vaiheessa -hups. Eikä mitään enää olisi.

Silloin ei tanssittaisi, ollenkaan.


Tämä tanssija tanssi tanssinsa Tunisiassa,
Soussessa syksyllä 2006

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Tarvitsen tätä pientäkin vuorovaikuttamista, keskustelua, toisten blogeja kuvineen ja sanoineen."

Tästä juuri täällä on kysymys. Oman tunnekuorman purkamista ja toisen edes hetkellistä kohtaamista.

Ja sitten, ihan vain hauskanpitämistä... Hyvää päivänjatkoa kaikessa tässä!

Anonyymi kirjoitti...

enpä tiedä varmuuskopioista, minulla omat juttuni omassa koneessani, kuvat ja tollai.

Crane kirjoitti...

Hienoa, että olet jatkanut bloggaamista! Kirjoituksiasi on mukava lukea!

Vuorovaikutuksella on merkitystä. Vaikka kirjoittaisikin itselle, päiväkirjamaisesti, on aina mukavaa saada palautetta toisilta, jotka ovat kokeneet samaa tai pohtivat samoja asioita...

En ole asiantuntija neuvomaan, mutta omat vanhat blogikirjoitukset olen kopioinut ja tallentanut wordiin ja sitten polttanut cd:lle.

titu kirjoitti...

mm, hetkellinen kohtaaminen -sitähän tämä on. Onneksi :)

Hannele, ehkä kopioinkin kaikki wordiin, kuvat myös.

Crane, kiitos kiitos. Palautteen saaminen on tärkeää, löytäisi vielä tavan/aiheet kirjoittaa, jolla saa keskustelun käyntiin... Pitäisikö kenties pyrkiä provosoimaan?

Sooloilija kirjoitti...

Onnea blogeistasi ja kirjoittamisesta.
Pohdiskelet josko kirjoittaisi päiväkirjaa vain itseleen. Minä olen sitä aikuisiällä yrittänyt, mutta siitä ei tule mitään kun siinä ei ole vuorovaikutusta. Kukaan ei kommentoi, ei ole hengessä mukana, ei piiskaa jatkamaan, ei kannusta jne.
Joten blogin pitäminen on aivan ihanaa! Bloginkavereiden elämää seuraa kuin ystäviensä elämää.

Jatketaan!