Eiliset syntymäpäivät saivat minut miettimään ystäviäni. Oma ystäväpiirini ei ole kovin laaja, mutta sitäkin laadukkaampi. Tuttuja on enemmänkin, jopa niin ettei kaikkien nimiä jaksa edes muistaa. Työssäni suunnittelijana ja myyjänä kontaktit olivat hyvinkin pitkäaikaisia, jotkut ovat kestäneet useita vuosia. Yhteistyö asiakkaiden kanssa on hyvin läheinen, ja niissäkin olisi mahdollisuuksia ystävyyteen.
On kummallista, että näinkin sosiaalisena ja puheliaana ihmisenä oikeita ystäviä on vain muutama. Sekin on kummallista, että saatan olla hyvinkin passiivinen ajoittain -ja toisinaan yhteydenpito ystäviini on liiankin aktiivista. Työ ihmisten parissa tuntuu vievän voimia niin, että hiljaista, omaa aikaa tarvitsee enemmän -enemmän kuin hulinaa ja kepeää puhetta.
Syntymäpäiväsankari on ystävä nuoruuden ajoilta, silloin kun oltiin parikymppisiä, kaiken tietäviä. Väliin on mahtunut vuosia, jolloin emme ole pitäneet yhteyttä -kunnes törmäsimme ystäväni taloprojektin merkeissä. Taas meni vuosia, ja viimeaikoina olemme viestitelleet ja olen yrittänyt päästä kyläilemään. Nyt vihdoinkin syntymäpäivät olivat tarpeeksi voimakas ärsyke tapaamiseen. Onneksi niin - muistin taas kuinka mielenkiintoinen ystävä minulla onkaan.
Ihmisten erilaisuus kiinnostaa minua. Erilaiset ystävät, erilaiset jutut ja tekemiset tekevätkin ystävyyssuhteet mielenkiintoisiksi ja tärkeiksi. On ihana löytää uusia tapoja elää ja ajatella -erilaisia kuin tämä omani. Saada uusia tapoja katsoa ja kohdata asioita.
3 kommenttia:
miekin olen sosiaalinen tapaus, mutta siitä huolimatta läheisten ystävien määrä on pieni. Sanoisin, että 1 ja sitten tulee Ystävä-tuttavien määrä, joita on ehkä 20. Mie en jaksa pitää syvää suhdetta moneen.
Kiva kun saa yhteyttä vanhoihinkin ystäviin. Moni ystävä muuttanut, olen iloinen että uusiakin löytynyt, eihän se kai helpompaa iän lisätessä. Vaikkaa tärkeetä hoitaa suhteitaan, sehän pitää meidät nuorena. Me tätit pidämme nyyttikestejä, ettei kukaan rasittuisi, pidämme tärkeänä, että tapaamme ja joskus teemme jotain hauskaa yhdessä.
On myös tosi hienoa, että ystäviä voi saada minkä ikäisenä tahansa. Joillekin saattavat "vanhat ystävät" olla niitä ainoita oikeita mutta olen myös huomannut, että aikuisiälläkin voi tutustua loppuelämän ystävään.
Ja olen ajatellut, että joskus mummonakin voi vielä tutustua uuteen tosi ystävään, jos sellainen tilanne kohdalle tulee.
Lähetä kommentti