lauantai 6. kesäkuuta 2009

ei ennätä olla lähellä


Olisikohan samaa mieltä kulujen karsijat tekemisistään, jos viettäisivät itse aikaa hoidettavana.

Kiireinen henkilökunta yrittäisi pitää perusasiat kunnossa:
ruuan, siisteyden, puhtauden, lääkinnällisen hoidon.
Joskus hoitaja olisi ollut töissä aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan, puurtaen ja tehden.
Kulujen karsija makaisi sängyssään tai istuisi oleskelutilassa,
eikä kukaan ennättäisi sanoa sanaakaan.
Ei ennättäisi kysyä kuulumisia.
Ei ennättäisi kertoa päivän sanomia lehdestä.
Ei ennättäisi avata televisiota, kun ei kulujen karsija siihen itse pystyisi.
Istuisi tai makaisi vain, ja kuuntelisi kiireisiä askelia.

Onhan toki kulujen karsija joskus vanha,
tai saattaa jopa sairastua mieleltään.

Ehkä hän ei silloin haluaisi istua käytävällä
ja mitata hitaasti kulkevaa aikaa
kellon kanssa.

Ehkä silloin olisi mukava,
jos se yksi hoitaja olisi lisää,
jolla olisi aikaa istua ja jutella.
Ehkä silloin ennättäisi
12 tuntisen työpäivän tekijä
hetken huokaista päivän touhujen välillä,
jutella ja jopa hymyillä.
Koskettaa kädellä
ja olla lähellä.

4 kommenttia:

Taika kirjoitti...

Minäkin toivoisin enemmän aikaa läheisyydelle.

Rahan palvonta ei pitkällä juoksulla johda muuhun kuin kaaokseen.

helena kirjoitti...

Tässä olisi täyttä asiaa julkaistavaksi Hesarin mielipidepalstalla! Saattaisi juttu osua jopa sen kulujen karsijan silmään ja silloin se löytäisi aivan oikean osoitteen.

olematon kirjoitti...

Kulujen karsijan pitäisi joutua virkansa puolesta käyttämään niitä palveluja joista itse päättäisi. On helppo karsia kunnallisia palveluita jos itse käy yksityisellä.

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Aina siitä säästetään mistä ei pitäisi...