maanantai 27. heinäkuuta 2009

mitä siihen mökkeilyyn tulee....

Edellisen viikon maanantai aamuna oli odotettavissa mökkiloma.
Paikassa jossa en ollut koskaan käynyt, ystävän kanssa jonka olin kyllä tavannut.

Olin ollut ihan niin röyhkeä, että kutsuin itseni mökille
-eikös se niin yleensä mökille kutsu saada?
Harmillista, että unohdin kyllä viedä "vain sen kahvipaketin" tuliaiseksi.
Tämä täytyy korjata seuraavalla kerralla.
Oikeasti: ei mökin emäntä tätä mieltä ollut,
enkä niin minäkään.... :)

Mennessä kävin nuoruuden aikaisen kämppäkaverin perheen luona. Asuimme siinä minulle ensimmäisessä asunnossa kimppakämpässä, 4-5 tyttöä. Ikäeroa meillä V:n kanssa oli senverran, ettemme silloin kovin paljoa -muutoinkuin kolhoosissa ja Saksan missiolla- olleet yhdessä. Nyt yllättäen ikäero on hävinnut jonnekin :) Myöskin tuo joidenkin parjaama facebook on meitä yhdistänyt pienillä viesteillä. Oli ihana käydä kylässä, tunsin tulleeni lämpimään ja rakastavaan kotiin! Pariskunta oli niin monessa mukana: olivat olleet sijais- ja tukivanhempia, ovat avioliittoleireillä ohjaajina- asioita, jotka minuakin kiinnostavat. Lomani alkoi siis ihanissa tunnelmissa, eikä sillä ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä paremmaksi -sen tiesin.

Ystäväni mökki oli pienessä saaressa, joka puolella vettä, vettä, vettä!!!! Kaikki kompaktisti koossa, idyllisesti. Siis ihan oikea prototyyppi mökistä. Loma maanantaista perjantaihin oli kaikkien aikojen loma, vaikka niin vähän loppujen lopuksi ehdimme tehdä. Oli rentouttavaa olla (kyllä minä vähän yritin olla apuna hommissa, etten ihan perinteiseksi mökkivieraaksi heittäytynyt kahvipaketteineni) ja puhua ja uida ja saunoa ja puhua ja olla hiljaa. En tiedä, miten ihmeessä saimme tunnit kulumaan ihan vain istumalla ja puhumalla. Eikä puheissa ja jutuissa ollut ihan aina järjenhäivää -joskus hiukan. Ehkä juuri siksi oli hyvä, kun saattoi heittää aivot tyhjäkäynnille, kaksi yhtä vapautunutta ja estotonta ajattelijaa.

Itse kun olen aamulla aikaisin heräilijä, nautin hiljaisista aamuista pienessä saaressamme. Vesi järvessä oli niin puhdasta, aamut ihanan rauhallisia, aamu-uinnit rentouttavia. Emäntä on taas ilta-kukkuja, joten vieraalla piti ottaa pienet päiväunet, että jaksoi illan ja yön menossa mukana. Silläaikaa yleensä sauna lämpeni, tai ruoka esivalmistui. Illat ja yöt olivat mukavaa aikaa höpöttää, mikähän siinäkin on kun jutut ja puheet menevät sitä vähemmän järkeviksi, kuin mitä enemmän yössä mennään. Hauskaa oli. Sainpa jopa kokeilla melomisen ihanuutta/vaikeutta, jospa siitä löytyisi harrastus minulle ja miehelle.

Hyvän ystävän kanssa on hyvä olla joskus myös hiljaa. Erityisesti mielessäni on yksi hetki, kun istuimme terassilla ja olimme vain. Hetken kuunnellen veden ja lintujen ääniä. Eikä se ollenkaan tehnyt oloa vaivaantuneeksi -päinvastoin. Ihan vieläkin tuntuu se tunne -siinä, kun kaikki oli tässä. Enempää ei tarvittu ja sekin oli liikaa.


2 kommenttia:

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Sinä olet viettänyt laatuaikaa...

ritaHelinä kirjoitti...

siltä minustakin tuntuu :)