sunnuntai 13. syyskuuta 2009

olin muka sanaton -mutta en sittenkään

Jonnekin on kadonnut, innoitus kirjoittamiseen ja lukemiseen. Kriittisenä miettii, miksi kirjoittaa -kun ei osaa kirjoittaa kun itsestään. Kuka nyt olisi kiinnostunut minusta, ajatuksista ja arjesta? Tosin, kyllä minä pidän lueskella tavallisen arjen tarinoita -ehkä joku toinen lukee omiani.

Työkokeilusta ei voi oikein kirjoittaa, ainakaan kovin yksityiskohtaisesti salassapitovelvollisuuden vuoksi. Ja ehkä omat ajatuksetkin on vielä kovin sekavat ja vaihtelevat. Ensimmäinen ajatus lähihoitajaksi kouluttautumisesta meni ohi, työvoimapoliittiseen koulutukseen eivät kutsuneet edes haastatteluun. Ehkä liikaa kaikenmaailman päällikkö-titteleitä, eihän sellaisesta ole lähihoitajaksi. Uusia ajatuksia on sitten monimuotokoulutuksesta, oppisopimuksesta ja myöskin amk-tutkinnosta.

Kuitenkin työ kehitysvammaisten kanssa on mielenkiintoista, haastavaakin. Välillä olen huuli pyöreänä ihmetellen, miksi mikäkin tehdään juuri niinkuin tehdään. On mukava seurata tiimin jäsenten keskustelua yhteisistä linjauksista ja huomata toimintatapoja olevan ihan lähes yhtä monta kuin on toimijaa. Sopisinkohan minäkin joukkoon -mene ja tiedä. Se, onko oma kiinnostavuuteni mielenterveyspuolella vai kehitysvammapuolella, sitäkään ei voi tietää. Sopivasti molempia, ehkä. Ehkä keikkatöitä erilaisissa paikoissa niin, ettei ennnätä kyllästymään.

Mutta kummallista, olen aika levollinen asioiden järjestäytymisen suhteen. Haen kahteen opiskelupaikkaan syksyllä, kiinnostukseni oppisopimuspaikkaan olen ilmoittanut pariin paikkaan -ja odottelen, mitä tapahtuu. Ehkä tätä levollisuutta riittää ne 185 + 150 päivää -ja jopa loppuun 500 päivään saakka. Eiköhän sitten tämä lamaantunut maailma makaa jo toisella tolalla.

höh, mä huomaan, että tätä tekstiä tulee, kunhan vaan kirjoittaa ;)

Nyt odotan innolla pientä lomasta Italiassa ystäväni T:n kanssa. Vaikka sää Milanon seutuvilla näyttää pilviseltä ja sateiselta, tiedän että lomasta tulee ihana -hyvän ystävän seurassa. Ehkä kuvia Comolta, Bergamosta ja Milanosta myöhemmin.

Ja mitä fyysisen minän pienenemiseen tulee, niin olen hyvin onnellinen alkaneesta alamäestä. Siis painon alamäestä. Siitä kun olin poks-pallo, olen saanut laihdutettua 7 kiloa!!!! No, että en ihan henkseleitä paukuttele, edessähän on niiiiin monta kiloa pudotettavaa. Hyväksi avuksi löysin ilmaisen Kiloklubi.fi -todella mainio apuväline. Lomalla hellitetään hiukan, ja sitten jatketaan.

huomaan, että tänne pitää vaan tulla ja kirjoittaa,
kyllä niitä sanoja sitten tulee -lähes itsestään.

6 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Totta, sanoja tulee kun vain istahtaa kirjoittamaan.

Ja kyllä nämä jutut kiinnostavat. Mahtava tuo painonpudotuksen onnistuminen tähän asti!

Italiaan! Ihanaa ja hyvää matkaa!!

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun kirjoitat, kyllä se kiinnostaa. On mukava iloita toisen kanssa tai kulkea mukana, jos ei mene niin hyvinkään aina.

Upea tulos laihtumisessa! Kiloklubi unohtui mulla alkuun päästyä, mutta itseltä poiki terve syömisen ja liikkumisen koostumisen ajatus.

eikka

Runotalon Sari kirjoitti...

Kiva kun poikkesit blogiini ja tulit lukijaksi. Lämpimästi tervetuloa! Minulla runotekstit syntyvät parhaiten aamuisin, kun pää on vielä autuaallisen tyhjä kaikesta maailman hälystä.

Millan kirjoitti...

Juuri siksihän toisten tekstejä on niin mukava lukea, että niissä kukin tavalla tai toisella kertoo itsestään - nekin jotka näennäisesti keskittyvät itsensä ulkopuolisiin aiheisiin.

Sinun jutuissasi on aina sekä sydäntä että ajatusta mukana ja tavattoman kauniita kuvia tarinoiden jatkeena.

Kyllä sinun kirjoittamisellasi varmasti on monelle merkitystä. Myös minulle :)

utukka kirjoitti...

Silmääni kävivät heti postauksesi alkusanat jo siinä mielessä, että juuri kirjoitin aiheesta "Erilaiset". Kun ajatellaan, että kukin meistä on erilainen kuin kukaan muu, siis ainutlaatuinen, niin juuri kertomisesi sinusta itsestäsi on meille muille uutta, ainakin osittain - ikäänkuin puuttuva pala puzzlesta. Hienoa, että kirjoitat sinusta! Anna sanojen tulla. Toivottavasti työsi selkiytyy rikkaudeksi, jota se saattaa sisältää.

Una kirjoitti...

Olen miltei kade... Sää pääset Italiaan... =)

Ehkä miekin joskus...

Onnellista matkaa.