ei se ollutkaan ahdistusta

Eilen kuume nousi korkeimmilleen illalla, 38.8. Lapsena kun sairastin, kuumetta alentavia lääkkeitä ei syöty,vaan kuume sairastettiin levolla ja kuumia mehuja juomalla. Mikä sitten on hyvä - kuka sen kertoo. Kuitenkin otin illalla nukkumaan mennessä särkylääkkeen - ja....

Sitten minua mielestäni ahdisti. Hengitys kulki raskaasti. Enkä uskaltanut olla käymättä päivystyksessä. Vaikka hengitys ei ollut katkonaista, ei vinkunut, ei rohissut. Kun soitin päivystykseen, neuvoivat käymään kaiken varalta.

Influenssa-päivystyksessä otettiin sitten sydänfilmi, tarkistettiin hapetus ja veren tulehdusarvot. Sitten taas odotettiin. Onneksi väkeä oli nyt vähemmän kuin sunnuntaina, odotusaika oli vain kolme tuntia. Kyllä on tauti melkoisen ärmäkkä, kun oli isonkin miehen vienyt ihan veteläksi. Oma oloni vaihteli, välillä hengitin hyvin, välillä huonommin. Ottamani särkylääke vaikutti niin, että hikoilin ja reilusti.

Mitään ei sitten ollut. Ei keuhkoissa. Tulehdusarvotkin oli paranemaan päin. Kaikki siis kutakuinkin hyvin. Lääkärin mukaan nämä astman tyyppisiä oireita tulee niille, joilla ei ole astmaa. Se puristus ja työteliäs hengitys ei tuntunut kovin hyvältä.

Yö menikin sitten yskiessä. Heräilin yskään vähän väliä -niinkuin toivoin ettei se pahenisi. Ehkä ikävin asia tässä taudissa -joka siis olettavasti on sikainfluenssaa, on juuri tämä yskä. Korkea kuumekaan ei saa minua huonovointisesti, vain lämmön sahaus hikoillen ja palellen ei ole kovin mukavaa.

Tänään onkin jo parempi päivä. Ainakin tähän saakka. Voihan se olla, että kuume vielä kipuaa korkealla. Mutta mitäs siitä, sitten vaan peiton alle ja reilusti juomista.

kuvassa asianmukaiset suojavarusteet,
tosin kuvaa "hiukan" käsitelty.
Näytti niin sairaalta nuo silmät.