maanantai 9. marraskuuta 2009

sikamaista tautia


Sunnuntai aamuna heräsin tunteeseen, että olen kipeä. Aamusta heti ei ollut lämpöä, mutta yllättävän nopeasti kuume nousi muutamassa tunnissa 38.2. Kun lisäksi siihen oli hiukan yskää, pientä kolottelua siellä ja täällä, arvelin minulla olevan Sen. Koska kuulun riskiryhmään, päätin mennä influenssa-vastaanotolle soitettuani ensin päivystykseen.

Vastaanotto oli aivan oma tilansa, naamalle hengityssuoja ja käsien desinfiointi ennen sisälle menoa. Tilassa oli todella, todella hiljainen ja apea tunnelma -ihmettelin sitä, ettei edes tilassa ollut televisiota -tai edes radiota hiukan keventämässä meidän tunnelmaa, jotka katsoimme jokainen mielestämme "kuolemaa silmästä silmään". Huonompi kuntoisimmat makasivat lattialla ohuiden retkipatjojen päällä. (siis miksi ihmeessä tilaan ei ollut tuotu edes paareja tai vanhoja sairaalasänkyjä!) Lukemisesta ei kuumeessa tullut mitään -olin sentään ottanut kirjan mukaani, ja kova penkki oli puuduttava. Tiesin, että olen aikuisena ihmisenä ja vähäoireisena jonon hännillä koko ajan, lapsille luvattiin maksimissaan kahden tunnin odotusaika. Astmaa sairastavat lapset näyttivät voivan huonoiten ja he pääsivätkin lääkärin vastaanotolle nopeasti.

Kaikenkaikkiaan odottamisessa ja lääkärin tarkistuksessa meni viisi tuntia. Sairaslomaa viikko ja resepti Tamifluhun. Onneksi niin, sillä luin että ko. lääke pitäisi aloittaa viimeistään 48 tunnin kuluessa sairastumisesta -mielellään jo tunnin kuluessa, niin että saadaan paras teho. Hiukan on kummallista hakea lääkkeet apteekista ja kävellä kadulla hengityssuoja naamalla. Mutta sehän on järkevää, eikö totta?

Minulla oireet tuntuvan melko vähiltä, illalla kuume oli noussut 38.5 ja paleli. Vähän yskää ja lihas- ja päänsärkyä. Yön sain nukuttua kohtalaisen hyvin, milloin paleli, milloin olin aivan hiestä märkänä. Nyt lämpö on laskenut jo lähemmäs 37 astetta, siihen varmaan vaikuttaa myös särkylääkkeet.

Saas nähdä, saako mies saman taudin. Hän onkin yleensä kipiämpää sorttia influenssaa tai flunssaa sairastaessaan. Minä pysyn nyt täällä neljän seinän sisällä, yritän pysyä yhdessä huoneessa kun mieheni on täällä, ja me pesemme ja pesemme käsiä. Tosin epäilen, että jos tauti tarttuu, niin se on jo tarttunut.

2 kommenttia:

Una kirjoitti...

Voi ressurakas!


*jaksuhali*

Runotalon Sari kirjoitti...

Tavallaan lohduttavaa, kun se ei kuitenkaan ainakaan kuulosta tavallista flunssaa kummemmalta. Töissä on jo moni sairastunut ja tuntuu, että jokainen saa sen vuorollaan. Salaa toivoo, että se ei sittenkään iskisi omalle kohdalle. Paranemista sinne!