perjantai 25. joulukuuta 2009

ainutkertaisuuksia

ainutkertainen elämä.

tämä hetki, jota elän - se ei koskaan enää ole juuri samanlainen.
tilanteet, ympäristö, tunteet, sanat ja teot -ainutkertaisia.

mennyt elämä, sanotut sanat ja tehdyt teot -niitä ei saa takaisin. ehkä voi yrittää paikata virheitään, mutta kuitenkin ne jäävät sellaisinaan mieliin ja muistoihin tietenkin voi pyytää anteeksi, jos jotain on väärin tehnyt. riittääkö tässä maailmassa kuitenkaan aina anteeksiantoa?

elämäni, elämäsi on juuri tämän ainutkertaisuuden takia arvokas, korvaamaton. aina sitä ei jaksa ymmärtää, eikä kaikkia vastoinkäymisiään käsittää -mikä niistäkin tekee ainutkertaisuudessaan arvokkaita? ehkä ihmisenä olisin erilainen, jos kaikkea en olisi kokenut juuri niinkuin elämäni on mennyt. ehket sinäkään.

minä haluan opetella elämään nauttien elämäni tästä hetkestä, sen ainutkertaisuudesta ja arvokkuudesta. haluan rakastaa tässä hetkessä kanssani eläviä, haluan muistaa rakkaudella ihmisiä, joita en enää voi tavata.

e
hkä opin, elämisen taidon.






Kuvat:
Nuorimman siskoni luona saimme viettää mieheni ja vanhempien kanssa ihanan jouluaaton. Aaton tähtihetkiä oli kun siskon nuorin yksivuotias poika huomasi osaavansa kävelevänsä pidempiäkin matkoja. Voi sitä naurua ja pienen miehen riemua. Vanhempi kolme vuotias pojan jännitys joulupukin kanssa oli herkistävää, hän ei tunnistanut pappaa naamarin takaa. Se riemu, kun sai lahjaksi Cars'in Martti nimisen auton.

Kävimme hautausmaalla viemässä kynttilät. Poisnukkuneiden appivanhempien ja muiden sukulaisten muistoksi yhteiselle muistomerkille. Tärkeitä rakkaita ihmisä on nukkunut pois, ja jouluaattona mieheni sai suruviestin enonsa kuolemasta. Oli hyvä hiljentyä kynttilöiden kauniisti valaisemalla hautausmaalla.

Ainutkertaisia ihmisiä -muistoissa mielessämme.

Ei kommentteja: