koillismaalaiseen ja kuulemma meidän oululaiseen jäyhään tyyliin kaikkea oli yltäkyllin.
tosin, en allekirjoita sitä, että me oululaiset olisimme jäyhiä ja vakavia - kohdalleni on sattunut monta iloista ja letkeää oulunseutulaista.
pieni poika, ihana pieni poika on kasvanut mieheksi. Komea oli puvussaan ja ylioppilaslakissaan. Elämä vielä edessä. Niin paljon näkemättä ja kokematta. Mahdollisuuksia.
vaikka juuri tuolloin luuli tietävänsä kaiken, olevansa kaikessa oikeassa - varmana siitä, miten elämä menee.
ei mennyt niin helposti. Onneksi. Nyt vuosien (en halua edes laskea, kuinka monen vuoden takaa omat ylioppilasmuistot ovatkaan) jälkeen on hyvä huomata, että kaikkilla mutkilla on ollut tarkoituksensa. Muovanneet minusta ihmisen, juuri tällaisen. Tässä ja nyt levollisen.
5 kommenttia:
Kaunis, valoisa kuva ja mukava kirjoitus. Ajankohtainen. Silti en myönnä tyhmistyväni ;)
en minäkään tyhmenpi myönnä olevani -ehkä enemmänkin ikääntyessään huomaa tietävänsä niin vähän, nuorempana kun tiesi kaikesta kaiken.
Allekirjoitan tuon kommenttisi Helinä, ajattelen aivan samoin.
Mukavaa kesää sinulle (kuuluu niin harvoin kirjoituksia, että siksi toivottelin näin :-))
Levollisuus on hyvä. Se on ihmisellä melkein kuin lahja.
Onnea ylioppilaalle ja ylioppilaan suvulle!
Muistan vielä sen elämänvaiheen, kaipa se oli lukiossa, kun luuli osaavansa ja tietävänsä kaiken :D
Kiva nähdä sinua täällä pitkästä aikaa!
"tosin, en allekirjoita sitä, että me oululaiset olisimme jäyhiä ja vakavia - kohdalleni on sattunut monta iloista ja letkeää oulunseutulaista." :) Mistä niitä löytää? :D No joo, riippuu tosiaan piireistä, ei niinkään seudusta :)
Lähetä kommentti