keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

.. siivillä

näin unta, jossa tapahtui kaikenlaista. Hyvin monimutkaisia asioita, jännittäviäkin. Kaikkea en edes unestani muista. Mutta sen muistan, että unessa lähdin jonnekin - ja ihmettelin suuresti, etten enää osannutkaan lentää. Käteni tekivät rintauintiliikkeitä, ja tipahdin asfaltille. Herättyänikään en voinut käsittää sitä, miten olin moisen taidon unohtanut.

kaatoivat rivitalomme takapihalta monta puuta. Varjostivat asuntoja, vuosia kasvaneet koivut ja kuuset. Nyt mielestäni pihalla lentelee orvonoloisia lintuja, ikäänkuin kotiaan etsien. Suuressa kuusessa oli oravan pesä - sekin kaadettiin. Siellä tiedettiin asustelleen neljä pientä oravan poikasta, joista yksi oli niin rohkea, että uskaltautui pihatalkoissa tekemään tuttavuutta hyvinkin lähelle - ihan jalkojemme viereen. Tarjottujen herkkupalojen päälle ei juurikaan ymmärtänyt.

lentäminen irroittaa minut arjesta. Juuri sinä hetkenä, kun renkaat eivät enää kosketa maata ja siivet kantavat, tiedän olevani matkalla hetkiin, jossa arki ja sen kiireet unohtuvat. Olen irti maasta. Olen irroitettu.

1 kommentti:

Kimmonkamera kirjoitti...

Puut tuntuvat olevan monille vain haitta. Ne likaavat, ne varjostavat, yms. Meidän rivitaloyhtiömme pihapuita vainotaan, mutta vielä on enemmistö halunnut jättää puut rauhaan.

Naapuritaloyhtiö pisti pihansa upeat tammet matalaksi ja viime viikolla revittiin kaikki ruusupensaat pois nurmikkoa pilaamasta. Nyt piha on paljas. Ilmeisesti tärkeintä on päästä ajamaan ruohonleikkurilla mahdollisimman esteettömästi.

Ehkä minäkin näen kohta samoja unia kuin sinä.