varhaisia muistojoa mummolasta. Koillismaan mummolasta, johon matkustaessa olin kysynyt äidiltäni ihmeissäni: miksi nuo heinät kasvavat noin korkealle. Heinäseipäät. Mummolassa asui serkkuja, lähes samanikäisiä siskoni kanssa. Sankkohin kerätyt mustikat olivat vintinrappusilla sankoissa, jo valmiiksi puhdistettuina. Siskoni ja serkkuni -taisivat olla hyvin eläväistä sorttia, leikin tohinassa kaatoivat sankon... liekö kaksi - porstuan lattialle. Muistan sen puulattian, mustikkameren. Jälkiseuraamuksia en.
nuorten ryhmällä olimme jossain Oulun lähikunnissa jonkun ystävällisen ihmisen mökillä tai talolla. Talossa oli kaivo, sellainen jossa oli rakennettu umpinainen suoja - miksikähän sitä nyt sanotaan? Siellä säilytettiin koolissa mustikoita, ilmeisesti viileyden vuoksi. Minut laitettiin hakemaan vettä kaivosta, nostin kannen ja hups: mustikat kooleineen oli kaivossa. Veden pinnalla lilluvat mustikat muistan. Jälkiseuraamuksia en.
pyysin äitiäni kutomaan minulle maton olohuoneeseen. Mielessäni näkyi mustikansininen matto, sopivana sisustukseen. Sain äidin kutoman maton .... mutta: oli ajatellut murskattua mustikkaa, sen violettiin vivahtavaa sävyä - äiti mustikan sinistä pintaa.
ihan maailman parasta mustikkapiirakkaa leipoi edesmennyt anoppini. Niin ohutta pohjaa ja täyteläistä mustikkatäytettä ei kukaan muu ole osannut tehdä. Oma pohjani aaltoilee liian paksuna, mustikkatäyte liian vetelänä - enää en edes yritä, koska tekemääni verrataan siihen ainoaan oikeaan. Jota ei enää saa.
viikonloppuna saimme ihanassa ilmassa poimia mökin lähistöltä mustikoita. Aurinko paistoi, hiukan jo syksyinen tuuli tuuletti ajatuksia ja venyttelevät liikkeet teki hyvää selälle, niskalle ja hartioille. Sopiva jutustelu miehen kanssa, siniset marjat vihreiden oksien lomassa. Voin melkein sanoa, että ensimmäisiä kertoja nautin mustikoiden poimimisesta. Mustikat ovat turvallisesti pakasteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti