voimia, aikaa, ideoita, inspiraatiota blogin kirjoittamiseen ei ole ollut. Ei mitään edellisistä myöskään lukea toisten blogeja, kommentoida. Onko siis syytä, kaiken tämän paljon tekemisen, oppimaan ja opiskelemaan oppimisen viuhkeessa, laittaa blogini telakalle.
vaikka mitään velvoitetta tänne kirjoittamiseen ei ole, niin se kuitenkin kaihertaa mielessäni. Tekemättömänä työnä. Jospa nyt sovin -itseni kanssa- että tämä työ on tehty. Se on valmis.
blogien kirjoittelua en varmaan kokonaan lopeta. Pienempää minää etsin edelleen, ja ehkä palvellakseni opiskeluani lähihoitajaksi, voin kirjoittaa oppimispäiväkirjaa blogin muodossa. Sen kirjoittaminen asiatekstinä olisi hyvää harjoitusta minulle, sillä ehkä juuri tämän oman tyyliseni blogikirjoittelun vuoksi ensimmäiset arviot opintoihin liittyvästä teksistä viittasivat ajoittain runolliseen muotoon - asiatyyliin sopimattomaan. Myöskin tyylini heittää kysymyksiä, ajatuksia ilmaan, ilman niiden tarkempaa avaamista - se ehkä sopi tänne, muttei sinne asiatyyliin. (voi miten paljon minulla onkaan opittavaa ...)
mutta, jos oppimisenpäiväkirjani saa blogin muodon, ilmoitan sen täällä. Jos se jotakuta kiinnostaa. Toivon myös, että saan kuvaamiseni herämään uudelleen, kenties tämä runollinen tyylini sopii kuvan ja sanan yhdistelmiin.
päiväkirjamainen, runollinen teksteily päättyköön toistaiseksi tähän.
1 kommentti:
Ymmärrän tunteen - paljon erilaista kirjoittamista ja rajallinen aika. Kuitenkin varmaan sun päämärä on aivan ensimmäiseksi saattaa opinnot loppuun asti ja valmistua - bloggailemaan ehtii kyllä tässä elämässä! Kohta luen linkinkin - ja ihan varmaan luen myös opiskeluun liittyvää oppimispäiväkirjaasi, jos on mahdollisuus - olenhan ittekin aikoinaan sitä tehnyt - siis kirjoitellut oppimispäiväkirjaa ja jopa arviointu toisten kirjoituksia ;D Mukavaa syksyä, tsemppiä opintoihin!
Lähetä kommentti