torstai 27. maaliskuuta 2008

Kummallinen maha-päätauti. Eilinen päivä ja tämäkin menee näin kotona, kun ei oikein uskalla lähteä töihinkään. Päätä särkee ajoittain oikein reilusti, olotila välillä oksettava. Miten tässä nyt sitten uskaltaa töihin lähteä, jos se pahin tuleekin sitten töissä. Joten vietän näitä lumisia ja tuiskuisia päivä kotona, ja hiukan sairastan. Miehelläkin samoja oireita, hän sentään uskatautui töihin. Yritän nyt sitten sairastaa. Tosin tautini voi olla myös luulotautista (sitä vikaa kyllä löytyy), tiistain kahvittelijat kertoivat lomareissulaistensa mahataudista. Saatan oireilla siis siihen luulotautisesti. Mene ja tiedä, pitäisiköhän mennä sittenkin luulotauti-lääkärille?


Omenapuun alla kyseltiin koruasioita. Silloin vuosia sitten, nuorempana ja paljon paljon tyhmempänä (en nyt viisas ole vieläkään ja tuskin siksi tulenkaan) olin mukana verkostomarkkinointi-korukaupassa. Siitä jäi muistoksi myymättömiä koruja ja siitä johtuen tietenkin muisto hukkaan menneistä rahoista. (arvatkaas, saako minua enää osallistumaan mihinkään hiukankaan verkostomarkkinointi-kaupusteluihin?). Korukauppiaan rooli ei oikein minulle sopinut: luonteeni oli välillä varsinainen joulukuusi-koristelija ja toisaalta kaulaketjukin tuntui liialliselta. Miten siinä vakuuttavasti myydään koruja, kun ei itsekään niitä juuri käytä?

Tässä äidiltä saadussa sormus-koiran hännällä säilytän muutamia sormuksiani, vihkisormus (kihlat ovat joutuneet hukkaan), pari itse hankittua kulta-valkokulta sormusta, ihana muisto Kyproksen matkalta turkoosi-helyhely sormus. Yleensä käytän hopeista leveää sormusta, seuranaan matkalla ostettu hopeasormus, keskisormessa. Joku on maininnutkin asiasta,miksen aina käytä vihkisormusta. Miten on, pitäisikö naimisissa olevan niitä aina käyttää?

Ranneketjujen keräilyn olen aloittanut matkoillani. Nyt rannettani koristaa neljä rengasta, matkamuistoja Espanjasta, Kreikasta, Kyprokselta ja Montenegrosta.
Tyyliltään ehkä hiukan toisistaan poikkeavia, yhdistävänä tekijän valko- ja keltakulta. Nämä ketjut ovat kädessäni päivin ja öin, arjessa ja juhlassa. Muistuttavat pimeinä ja kylminä hetkinä etelänlämmöstä. Siinähän ei sitten mitkään tyyliseikat haittaa, vaikka korut keskenänsä kiistelevät muotokielestään. Toivottavasti kokoelma vielä hiukan kasvaa, ehkä tuota rannetta vielä riittää ennenkuin muuttuu kyynärtaipeeksi.

3 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Kauniita rannekoruja! Itselleni ottaisin varsinkin tuon ylimmäisen, se on niin erikoinen. Kaikissa niissä on tyyliä.

titu kirjoitti...

Itsekin eniten pidän tästä selkeästä valko-keltakultaisesta, sen seuraksi kävisivät paremmin selkeät, yksinkertaiset korut. Turkoosi-kivinen on ehkä tällähetkellä rakkain, muisto viimeisimmistä matkasta hyvän ystävän kanssa.

Pekka Hannonen kirjoitti...

Verkostomarkkinointi ei toimivasta ideastaan huolimatta ole paikkaansa ansainnut; yli 90% verkostomarkkinoijista ei koskaan päädy voitolle, henkisiä järkytyksiä.
Web 2.0 ja yksilöllinen markkinointi-tietous avasivat ovet ja muuttivat alan pysyvästi. :)

Hieno blogi!