keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Päässyt vallallensa, blogi-väsymys. Tutut, blogilistalla olevat blogit jaksaa käydä katsastamassa: mitä kuuluu koiralle, mitä omenapuun alla uutta, miten uuden yrityksen alkuaskeleet sujuvat. Mutta siinäpä onkin, jaksaminen. Omaa tekstiä, omia ajatuksia ei tunnu saavan tuotettua tekstiksi ja kuviksi. Tähänhän täytyy tulla nyt sitten jokin muutos!

Työtäkin on nyt tehty pari viikkoa. Siivousta, putsausta, järjestelyä, niittien poistoa verhoiltavista huonekaluista, niittien poistoa, niittien poistoa, tyynyjen kankaiden leikkausta, niittien poistoa. Hyvin tätä. Vielä ei ole suunnittelija-helinä päässyt valloilleen. Korjaan, naapurille mietin verhoja ja torstaina mietitään niitä sitten yhdessä. Niin, ja mielenkiintoisena uutena asiana työstän kauppiaan nettikauppaan kuvia ja tekstejä, opetettiinpa minulle jopa kotisivun päivittämistä. Hyödyllistä, uutta tietoa ja oppimista. Ehkä omat kotisivutkin web-hotellipalvelimeen, joskus.

Kankaiden ihanuus ja paljous on vallan riemastuttavaa! Eilen saapui ihania Romon ja Villa Novan mallikirjoja. Siellä ihastelimme ja ihmettelimme, suunnittelimme itsellemme kuka mitäkin, verhoja makuuhuoneeseen, tyynyjä, paneeleja, sivuverhoja. Toinen toistaan upeampia värejä, kauniita kuoseja, läpikuultavia valoverhoja. Ah. Saisin ommella omat verhot, neuvojia ja opastajia kuulemma riittäisi.
Omat käsityötaitoni kun ovat mitä ovat, niin ehkä nyt olisi hyvä harjoitella, edes verhojen ompelua! Kankaankin löysin, mutta.... uskaltautuuko sitä ompelemaan 80€/m kangasta, vai pitäisikö etsiä jokin halvempi versio?

Kankaiden hinnat ovat vaihtelevia, huomaan. Mitä ihanimmat, upeimmat kankaat kun saattavat maksaa 170€ metri. Siis, melkein vanha mummon tonni. Onhan tietenkin näissä kankaissa sitä jotain, kuosit ja kankaan struktuuri, hohdot ja kiillot mitä upeimpia. Toisaalta, kauniita vaihtoehtoja löytyy myös edullisimmista versioista. Voi, toivottavasti pian tulee joku kokotalon suunnitteluprojekti! Ihan innoissani ja täpinöissäni odottelen.

Pääsiäinen meni mukavasti mökillä Posiolla. Ilma ei ollut ihan niin ihanainen, aurinko ei ihan paistanut, hiukan tuuli. Mutta kuitenkin kunnon puusuksille löytyi jokapäivälle hiukan käyttöä. Järvenjäällä hiihtelimme, nautimme maisemista ja upean valkoisesta lumesta. Mökillä olo on muutenkin rauhoittavaa, rutiinit ovat erilaisia kuin tavallisena arkipäivänä. Jopa käsintiskaaminen tuntuu terapeuttiselta, puhumattakaan saunassa käynti ilman suihkua. Padassa lämmitetty vesi, pesu suoriutuu koolista nappoa käyttäen.

IsompiPikkuSisko perheineen kävi eilen Lapin-reissultansa kahvilla. Mukava oli nähdä siskoa, miestään ja poikia. Niinpä, tädin pikkusista siskonpojista on tullut jo tolokun miehiä, ainakin alkuja! Kuulin myös, että pikkuPikkuSiskon poikanen suoltaa jo sanoja. Miten ihmeessä pienet ja suuremmat ihmiset niin nopeasti kasvavat ja kehittyvät, minähän tässä en vanhene lainkaan?

3 kommenttia:

noeijoo kirjoitti...

Mekin käymme täällä koiran kanssa haistelemassa kuulumiset :)

Tiivi kirjoitti...

Ompelukonenomatoimikurssi odottaa ainoaa osallistujaansa myös täällä! Mieli tekisi aina käydä heti asiaan, mutta ehkä kannattaa kuitenkin tehdä harjoituskappaleita hieman halvemmilla kankailla? Helppo sanoa toiselle, kun itse on samanlainen tai pahempikin hätähousu, joka ei malttaisi käyttää edes nuppineuloja (siitä vaan suoraan, kyllä se menee!!! kunnes on tuhlattu kankaat ja langat ja todettu, että ei se ihan oikeasti edes voi mennä paitsi vinoon)... ;)

titu kirjoitti...

noeijoo, kyllä sulla on viksu koira!! hyvät on opit! :)

tiivi, tuolla harjoittelussani olen silmä kovana seurannut verhojen ompeluja, ja siellä silitetään... (sitä en ikinä itse kyllä ole jaksanut tehdä, saatikka sitten niitä nuppineuloja). Vaikuttaa olevan kätevämpää hommaa kuin nuppineulat.
Minulla olisi kaapissa oikein vuosikerta kangasta useampi metri (joskus ammoisina aikoina varmaan pitkästi toistakymmentä vuotta sitten hankittu) josta voisi ehkä opetella ompelemaan. Vai onko sekin liian arvokasta - onhan se lähes antiikkia?