helinää

Virus on pikkuhiljaa talttunut, yskiminen vähentynyt ja lämpöäkään ei enää ole. Kauppareissulla tänään kävi niinkuin yleensä, oli enemmän lämmin ja hiki virtasi. Paranemisen merkkejä. Lapsena ainakin sanottiin niin, että kun kuumeessa hikoilee, niin tervehtyy. Lisättiinkö peittoja silloin, sitä en muista. Mutta ne kuumat ja hikiset yöt muistan. Sekä sen saman unen, jota näin korkeassa kuumeessa. Juoksin junan edessä, ja juna saavutti minua aina lähemmäksi ja lähemmäksi. Kauhea painajainen. Enää kuume ei taida niihin lukemiin nousta, että tätä unta uusintana näkisi.

Lomakuume sen sijaan hiukan nousee. Jääkaapin ovessa on lappu, johon kirjaan mitä on muistettava. Astianpesuainetta vähän, pyykinpesupulveria vähän, tiskirätti - pieni. Pitää lisätä vielä suola. Näitä ei minusta ole järkeä ostaa suuria määriä matkakohteessa, ne kulkee pieninä erinä matkalaukussa. Ihan en nyt sitten makkaraa ja leipää lähde mukanani kuljettamaan, tosin ajatus aamupuurotarpeista kävi kyllä mielessä... Eräällä matkalla nauroin makeat naurut erään matkalaisen joka-aamuiselle puuron keitolle -hiutaleet tietty oli tuotu Suomesta. No, nyt harkitsen sitä jopa itse, pehmeää päivänaloitusta kaurapuurolla. Ehkä loman aamut aloitan tuoreilla sämpylöillä, syödään sitä puuroa täällä. Onhan tuota tullut törmättyä sellaisiinkin maailmanmatkaajiin, joiden mukana kulki koti Suomesta perunat, makkarat, keksit ja kahvit. Tässäkohden enää vain hiljaa hymyilen.

Vappusääkin on mitä mainioin. Tosin jäätä ja lunta etupihalla, nurmikko vielä niin märkää. Mutta tulevan kesän tuoksua, märkä multa. Jospas huomenna saisimme kalusteet pihalle, hiukan putsattua pihaa. Etupihan penkkiin pitäisi keksiä jotain kasvavaa, perennoja. Olisikohan ihan tyhmää pyytää siihen joltain suunnitelma? Vaikka kyseessä on vain pienehkö penkki, mutta sitäkin tärkeämpi. Kun itse en oikein kasveista mitään ymmärrä, saattaa loppujen lopuksi kokeilut tulla kalliimmaksi kuin hyvä suunnitelma kasveineen.

Huomenna sitten Vappu-Verneri tulee ilahduttamaan tädin Vappua. Toivottavasti Vappu-Vernerillä on itsellänsä mukana Vappu-vermeet, täti kun ei niitä palloja ja serpentiinejä ja vappuviuhkoja enää ostele. Tosin epäilen että ei siinä viuhkat ja serpentiinit ennätä perässä pysyä, sen verran viuhkaa taitaa pienellä herralla olla.

Vappusiman toi äiti, munkkeja ajattelin huomenna pienen määrän paistaa. Kaupan öljyhyllyt ammottivat tyhjyyttään, mistähän sekin johtuu? Lapsuudessa munkit paistettiin kookosrasvassa, nyt ostin jotain Sunnuntai-munkkirasvaa. Munkkitaikinaan ajattelin lisätä kookoskermaa, toisikohan se munkkeihin uutta särmää? Epäterveellisiä ja lihottavia ovat tietenkin, mutta ei muutama munkki kait haittaa. Kun määrä ei ole sitä, mitä joskus lapsuudenkodissa. Isä teki taikinan - tarkoitti 2 kg taikinan, laittoi maitoa 2 litraa. Munkkeja oli isossa saavissa, kerrankin sai syödä tarpeekseen. Sokeria oli päänahka täynnä, ja taisi siinä päästä pienoiseen sokerihumalaankin. Mutta kavereita taisi pihapiiristä löytyä, munkit maistuivat mainioille.