tekemistä, elämää ja alennusmyyntejä

Erityisen tärkeää on juuri nyt, tämä valtava säästäminen. Kuinka paljon olenkaan säästänyt, tehdessäni löytöjä liikkeiden alkaneista alennusmyynneistä. Ajatelkaa, kuinka tärkeää ja järkevää on juuri nyt hankkia vielä ne yhdet- toisetkin kengät (niiden kaikkien muiden lisäksi), ja samanlaisia puseroita eri väreissä (kaksihan sai yhden hinnalla), jakkua ja housua. Niin monena päivänä olen säästänyt päiväpalkan! Kuulen senttien kilinän ja seteleiden havinan tililläni. Mitään näitä ilmanhan en olisi tullut toimeen - enhän?

Elämä on nyt mennyt ihan tämän uuden työn tohinassa. Enää ei ole jaksanut niinä päivinä, kun kotonaan on ollut, istua koneelle ja kirjoittaa. On halunnut nauttia ihan omasta kodista. Kuinka hyvä paikka tämä koti onkaan, sen pehmeä sohva ja lämpimät viltit- oma sänky ja oman tuoksuinen tyyny, pihan kukat ja ylikasvanut nurmikko. Ei niinkään hotellien vieraat sängyt, niiden kummalliset tuoksut (pitäisköhän muuten ottaa matkallensa vaikka oma tyyny mukaan?). Lisäksi työ-kannettava teki tepposiaan - mokkula ei suostunut toimimaan ja kun sen sain vihdoin toimimaan- hajosi kovalevy. Mutta jospas se olisi pian kunnossa ja hotellien iltoihin saisi tekemistä- blogin päivitystä.

Matkaamisessa olen kyllä ollut ihan tomerana. Ajaminen on pysynyt rauhallisena, kuinka kätevä onkaan vakionopeuden säädin. Yltiöpäiset ohitukset ovat jääneet hamaan nuoruuteen, ehkä näin jo muutaman vuoden elämää nähneenä- ei enää tarvitse kiirehtiä liikaa. Illat olen saanut kulumaan kävelemällä, milloin Kokkolassa meren rannalla, Sotkamon upeissa järvimaisemissa, Suomussalmen korvessa. Joskus ihan vain oleskellen hotellihuoneessa, jalkojaan ja käsiään hoitaen. Onpahan tullut katsottua yksi pesäpallopelikin- sehän kuuluu ehdottomasti yleissivistävään toimintaan - Sotkamossa kun ollaan. Ainoastaan nämä alkavan kesän sateet ovat hiukan rajoittaneet iltaista liikkumista- näköjään korkea on vieläkin kynnys lähteä lenkille sateessa. Mutta jospas sekin "selkä taittuisi", lienee en sokerista ole -vaikka muuten niin makian sorttinen:)

Kuinka kaunista olikaan matka viimeviikolla Torniojokilaaksossa. Kyllä täytyy taas jälleen kerran todeta, että jokin Lapin hulluus on kohdalleni sattunut. Se sama tunne, joka on tullut matkatessani kohti Ivaloa, kohtasi minut taas ajaessani Torniosta Pelloon ja takaisin. Tunne, jota ei oikein osaa edes selittää. Ehkä se on odotusta ja samalla ihmisen pienuutta kauniin luonnon ja jykevien vaarojen ja tuntureiden keskellä. Ylitornion hotelli-kuoleman pelasti käynti Ruotsin puolella, pienen ruotsalaisen kaupungin kävelyretki, kauniita taloja, kirkko ja sen hautausmaa. Olen aina pitänyt kävellä hautausmailla- tutkia vanhoja hautakiviä - kuvitella tarinoita niiden taustalta. Hautausmaat ovat rauhallisia- kauniita paikkoja hiljentyä ja miettiä omaakin elämäänsä.

Kuukausi eteenpäin on taas jälleen toimintaa ja tekemistä. Seuraava viikonloppu ollaan miehen kanssa mökillä - ehkäpä pääsen kunnon mönkijä-retkelle mökkimaisemiin. Mökin ihanaan saunaan, pehmeisiin löylyihin ja tervehtimää taas niitä miljoonia sääskiä. Sitten seuraavan viikonlopun aikaan olen etelä-Pohjanmaalla, sitten ehkä työmatkaa Saksaan ja Sveitsiin - sitten toivottavasti viikon-kahden loma mökillä. Sitten alkaakin työn todelliset haasteet, työntäyteinen syksy on siis tiedossa. Hyvä niin - elämässähän tarvitsen haasteita ja uutta opittavaa - näin pysyn vireänä ja virkeänä - elossa ja menossa.