keskiviikko 20. elokuuta 2008

kenkien kertomaa


Sateisen päivän jälkeen, silmät ihan jo kipeinä koneen ääressä työskentelystä - ja äidin patistuksen jälkeen (kiitos Äiti) reippailemaan sauvojen kera.






Ilma oli ihana, raikas ja pehmeä, aurinkoinenkin.

Minun kävelyreitti kulkee lähes aina samaa rataa, pitäisiköhän vaihtelun vuoksi vaihtaa reittiä? Toisaalta Oulujoen lähistöllä kulkeva reitti on mukava, ja helposti säädeltävissä yhden (n. 50 min), kahden (n. 70 min.) tai kolmen (n. 90 min) sillan lenkiksi.

Uutta katsottavaa tutnuu löytyvän joka kerta, tänäänkin huomasin pari uutta rakennusta joen varrelta- ja kuinka monta kertaa olenkaan tätä reittiä kulkenut. Myös kulkusuunnan vaihtaminen avaa uusia näkymiä.




Tässäkin tehtaanpiippujen ja vanhan vesitornin näkymässä oli jotain kiinnostavaa. Vaikka eihän piiput savuineen mitään kaunista katsottavaa ole - mutta mielenkiintoisen näköistä - minusta. Yhden kuvan arvoista.


Ainoa huono/hyvä puoli reitissä on se, että Koivurannan kahvila sijaitsee sen varrella. Hyvältä maistui, kinkkupiiras balsamico-siirapin kera.




Jos lukijakunnassa on henkilö, joka osaa tulkita kenkien jättämistavasta jotakin, niin mielelläni otan tulkinnan vastaan. Kotia tullessani kengät tuulikaapin ja eteisen puolella olivat aika hauskoissa asennoissa. (kuvat hiukan huonoja, käsittelynkin jälkeen -pahoittelen) Näkyykö näistä jotain kengän käyttäjän persoonasta (siis sehän olen minä), tai jostain aivan muusta? Siihen asentoon ne ovat jääneet. Meillä ei siis tähän tarvita murrosikäisiä eikä sen nuorempiakaan- talon emäntä hoitaa tämän asian. Ja ikäähän ei ole kuin hilkun yli neljäkymmentä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minulla ei ole kyökkypsykologin taitoa, joten jätän kengät rauhaan. Tuo kävelyreittisi on kuitenkin kovin tuttu ja turhankin usein valokuvattu ;)

titu kirjoitti...

- joo, taitaa mennä sinne köökin puolelle tämä analysointi,
mutta sekin riittäisi.

Anonyymi kirjoitti...

Maisemakuva näyttää utuiselta akvarellilta. Kaunis.
Kengillä on menneet sukset ristiin ;)

titu kirjoitti...

minun - niin, ehkä ne kengät elävät omaa elämäänsä.