mansikkakakkua ja neidon ryöstö

Mikäpäs oli sen makeampaa ,kuin mansikkakakku. Mansikat vanhoista, hoitamattomista penkeistä - sopivasti pieni kipponen tuoreita mansikoita. Pohjaksi kaupasta valmiina ostettu pieni torttupohja, ananasta ja runsaasti kermaa. Iltapäiväkahvien herkutteluun, kahdelle.

Mökkikeittiö valmistuu hiljalleen, nyt tiskikaappi sai ovet paikalleen ja muutaman pikkuhyllynkin mies asensi paikalleen. Vielä puuttuu kaapiston välitilan materiaali, sitä mitä se on, ei vielä tiedetä. Laattojakin olisi, olisi myös pinnoitetta ja viimeisin idea olisi Osmo Color vahalla (väri : konjakki) käsitelty massiivipuulevy - jotain näistä tai kenties jotain aivan muuta.

Mökkikeittiöön oli mukava saada uudet astiat - tai no käytetyt mutta lähes uudet. Minä kyllästyin perinpohjaisesti eripari kuppeihin, ja nyt on koko astiasto yhteensopivaa. Paahtuneen tumman puun kanssa siniharmaat Pentikin astiat sopivat mielestäni hyvin- vaikken muuten olekaan vaalean siniharmaan ystävä. Raikastavat tummia puupintoja.

Miehen nuoruudessa saama seinävaate, Neidon ryöstö, sai kunniapaikan makuukamarin seinällä. Nostalgisia muistelmia nuoruudesta - vaikkei niin vallan tyylikäs sisustuselementti olekaan. Mutta onko se aina niin tärkeää, eikö joskus ole tärkeämpää tunne ja muistot?

Erityisen tärkeää: tänään kävin Veekulan kanssa ensimmäisen vuorovaikutteisen puhelun. Veekula oli oppinut uuden sanan: tukka ja sitä tädille esitteltiin puhelimessa. Juttelin venereissusta ja muusta hänelle Taivalkosken mökillä tapahtuneesta ja Veekun keskusteli vuorovaikutteisesti kommentoiden :"Niin". Keskustelu loppui (äidin innoittamana) hienosti: "Hei, hei".