pin-koodit ja Tallinan kaupat

Tallinna - taas yksi muisto ja monet kuvat joukkoon koettuja asioita.

Kävelyä vanhassa kaupungissa, ihastuttavia rakennuksia, paljon yksityiskohtia katsottavaksi ja kuvattavaksi.

Monta esitettyä kysymystä, joihin ei vastausta löydy. Sekin, miten Tallinna voi olla niin eurooppalainen kaupunki, ja meidän Helsinki on jotain muuta. Miten huikeaa taloudellinen kehitys on ollutkaan, itsenäistymisestähän ei ole niin kauaa. Ennen ei ole ollut juuri mitään, nyt kauppojen tiskit notkuvat herkuja ostettavaksi. Sille, kellä niihin on varaa.

Ihmettelyä siitä, tarvitsemmeko me todella ne kaikki rakennus yms. työläiset rakentamaan Suomeamme, jotka lautalla olivat matkalla töihin. Vai tarjoammeko me heille paremman elämän ja heidän lapsilleen valoisamman tulevaisuuden?

Upeita autoja, kauniita ja kalliita. Onneksi elämän tosiasioista muistutti jokunen kitkerää pakokaasun hajua tupruttava Lada. Kaikki kulkivat eteenpäin, Porchet, Bentleyt ja Ladat.

Lähes edellisen postauksen väsymystä Stockmannin nojatuoleissa, ihastellen virolaisten naisten kaunista ja erikoistakin pukeutumista - upeasti sujuvaa kävelyä korkeissa koroissa.

Auringon paistetta, pilvistä iltapäivää ja sateista sunnuntaita. Onneksi sade taukosi juuri silloin, kun kävimme Pirita-luostarin raunioilla. Kuvia ja sen historiaa myöhemmin.

Sateen pakottamaa shoppailua ostoskeskuksesta toiseen - kuinka niitä kauppoja riittikään.

Arvatkaas kuka unohti pin-koodinsa molempiin mukana oleviin luottokortteihinsa? Ei ehkä kauhesti hymyilyttänyt, mutta onneksi löytyi senverran käteistä, että sain maksettua Sen Upean Käsilaukun, joka oli juuri minulle alennusmyyntiin laitettu. Loput ihanuudet jäivät kauppoihin. Toinen pin-koodi tuli mieleen lauttaa odotellessa, toista en ole jaksanut edes muistella. argh.