porot ja pinkit verkkarit

Olipas mukavaa ajella työmatkaa, kun on ihan oma kuski. Tai siis hän nimitti itseään assistentiksi. Kilometrejä, poroja ja ohituksia Oulusta Muonioon riitti ihan omiksi tarpeiksi asti, joten matkaseura -tai siis korjaan assistentti- oli huippua.


Tuli puhuttua melkein koko matka, ja viimeisellä asiakkaalla sitten meinasi loppua ääni. Huvittavaa. Tämä asiakas oli ihan mukava nähdä, olemme tehneet puhelimitse yhteistyötä useita vuosia aiemmin - joten olipas jo aika nähdäkin. Vietimme hetken kahvikupin ääressä (assistentti lähes otti päiväunia tila-autossaan mukavassa asennossa taakse asetetulla patjalla ja tyynyillä tuettuna), ja minä juttelin mukavia liikkeessä. Kuulemma saisin käydä vaikka joka toinen viikko - siitähän työnantaja pitäisi, maksellessaan kilometrikorvauksia.


Muistelimme miehen kanssa menneitä, niitä seurustelumme alkuaikoja. Kävimme Lapin reissun juuri näillä kulmilla - ja jos ei meitä molempia vaivaa dementia, niin olimme juuri tässä lomakeskuksessa yötä. Olimme niin rakastuneita - ja minulla oli kamalan värinen vaaleanpunainen verryttelyasu. Oliko näillä kahdella asialla toistensa kanssa tekemistä - en tiedä.


Olemme lähes "häämatkalla". Kuun loppupuolella häistämme on kulunut 15 vuotta (kuka kertoo, mikäs hääpäivä se onkaan?), joten sovimme tuossa joenrannalla kiikkuessamme, että tämä matka juhlistakoon sitä. Sen kunniaksi ihana kaulakoru Woodjeweliltä - kaunis puinen sydän sateenkaaren väreissä.


Assistentti on väsähtänyt jo ajat sitten tuohon viereen, rasittuneena työpäivästään. Alkuun hän kyseli, milloin minun työt alkaa ja illalla oli jo sitä mieltä, että rasittavaahan tämä työ onkin. Kun pääsee hotelliin, käy hiukan ulkona kävelemässä - ja jos ei harrasta ravintolahuvituksia, iltaa voi viettää huoneessaan lukien, netissä surffaillen. Oli jopa sitä mieltä, että tämähän voi olla tylsää.

Täällä olisi ollut maisemia ja tuntureita lähistöllä vaikka kuinka, mutta täytyy sanoa että pitkä ajomatka vei kyllä mehut molemmista ja lisäksi vielä virtaa pitää riittää huomenna Ivaloon saakka, siitä Karigasniemelle perjantaiksi ja hulppeaan sunnuntain takaisin ajoon Ouluun. Siis oli syytä ottaa hiukan iisimmin, ja levähtää. Kuka tässä nyt vanhaksi on tullut ?

Kuvia näistä maisemista myöhemmin,

joku epäili, että riittääkö kameran muistikortti ollenkaan.