Minnoon kyllä flunssan sairastamisen mestari. Oon niin kipiä ja niisku ja surkee, ettei oo tosikaan. Nytkin, lämpöö ei oo kuin 37,4 - ja olo on surkia. Nyt sitä taas kaipaisi, äidin hellää hoivaa. Onneksi sai sentään soittaa. Äiti se oli paras hoitaja, silloin kun opi pieni ja kippee. Yhä edelleen lohduttaa äidin hoito ja hoiva, vaikka edes etänä puhelimessa.
Oliskohan tästä rohdosta apua, väri on ainakin raikas ja parantava.
Ihan kuin uuden tuoksuni.
Joten, päätän tämän sairaskertomuksen tähän. Pesen hampaani Tallinnasta ostetulla hammastahnalla (luulin sen olevan siellä halvempaa, mutta eipä niin ollutkaan) , jonka toivon valkaisevan hymyni. Saas nähdä.
Hei, ja jos nyt jotakuta jäi aivan erityisen paljon kiinnostamaan,minkälaisen laukun sain hankittua viimeisillä Viron kruunuilla, niin vilkaista voi täältä. Pikolinos, malli 456. Mustana tosin, ihanaa pehmeää nahkaa.
3 kommenttia:
Lissu
Se on sitten lehmännahkasta tehty, kun mainoksessa oli ihan ilmi selvästi lehmän kuva...KAUNIS ON..
Haiseekohan lehmälle???
No, nythän vanha "köyhä" äitisi saa
saa sinun jonkun niistä vanhoista kauniista laukuistasi
Lissu
Kyllä äiti muistaa pikku-Piikua..
paranemista, kaulaliina kaulaan,
pipo päähän, töppöset jalkaan (täällä uudet valmiina) ja lämmintä juotavaa...
- katsotaan, mistä sitä raskii luopua :) ovat niin kauniita tuossa naulakossa roikkuessakin...
mukavaa, uudet sukat. puhki ovat jo entiset.
Lähetä kommentti