perjantai 5. syyskuuta 2008

Kotikatua ja kameroita


Torstait tuntuu taas torstailta. Kotikatu & Clarence Streetin lääkäriasema - se kuuluu torstaihin. Kuin hernekeitto ja pannukakku.

Hernekeittoa ei enää ole pakastettuna. Mutta kuka muistaisi laittaa likoamaan ne herneet? Keitellähän sitä kyllä voi muiden touhujen lomassa, mutta se likoamaan laittaminen unohtuu, unohtuu ja unohtuu.

Pannukakkuun mansikkasosetta on pakasteessa. Maistuu hyvältä myös pullan päällä. Ei taida ennättää talvi tulla ennenkuin ne soseet loppuvat. Lienee sama, milloin ne syö. Syksyllä vai talvella.

Aamulla luulin, että tämä perjantai ei voi olla hyvä perjantai. Heräsin todella rajuun sadekuuroon. Kuuro muuttui tasaisemmaksi sateeksi, välillä taas yltyi - ukkostikin. Jaksoi sataa koko päivän - lukuunottamatta muutamaa valoisaa hetkeä.

Työpäiväni oli hedelmällinen. Sain sovittua muutamia tapaamisia ensiviikolle ja seuraavallekin. Ihmisiä, jotka olivat (ainakin siltä kuulostivat) aidosti kiinnostuneita. Sain taas potkua lisää työhöni ja sen suunnitteluun.

Sain tarjota Veekulle & Co:lle päiväkahvit. Pullaa ja Ikean karviaishilloa. Veekun kanssa saimme kattaa pöydän, kuppi ja lautanen kerrallaan. Juttua pienellä herralla riitti, ja erityisen ilahtunut olin näistä "Titu-Täti Höpö", ja lisäksi vielä Pipi. Ihana pieni mies, vaaleine kutreineen, hersyvine nauruineen. Mukava tapaus.

Auto olisi pitänyt huollattaa 2000 km sitten, ja nyt kun vihdoin sain soitettua ajan huoltoon, niin sain ihan samalle -siis tälle- päivälle. Huoltoon liittyi aiempi episodi merkkiliikkeessä, jossa ei osattu kertoa minkähintainen huolto tulisi olemaan. Todettiin vain: ""Huoltohan pitää jokatapauksessa tehdä, sama mitä se maksaa". Äänestin lompakollani, ja vein auton huoltoon vähemmän merkkiliikkeeseen. Huolto tuli maksamaan reilut 600€ - loppujen lopuksi merkkiliikkeen huollosta saamaani hintaan eroa oli reilut 100€, sopivampaan suuntaan. Nyt on Puikelo huollettu, ja matka jatkuu taas -seuraavaan huoltoon saakka. Sekin näillä kilometreillä tulee muutaman kuukauden kuluttua (KAUHEAA!).

Uuden kameran haikailu loppui tänään -vihdoinkin. Eksyin katselemaan vakio kodinkoneliikkeeseeni kameroita, ja olinkin yllättäen uuden kameran omistaja. Muuten se ei olisi mukaan lähtenyt, mutta tämä viimeinen esittelykappale lähti alle puoleen hintaan ohjehinnasta, ja tarkistaessani netistä hinnat, 150€ edullisemmin kuin halvin hinta. Wau. Nyt sain sen, jotain hiukan enemmän kuin peruskompakti, muttei aivan järjestelmäkamerakaan. Nyt opiskelua riittää ja toivottavasti kuvausintokin taas jälleen kerran elpyy.

Flunssa ei näköjään hellitä. Jatkuu vaan. Mutta ehkä se lähtee, niiskuttamalla. Eikös se yskä lähde yskimällä?

2 kommenttia:

Kari kirjoitti...

Uusi kamerasi on niin monipuolinen, että sen tekniikkaan kannattaa kyllä tutustua. Toinen asia on, saako sillä tavalla parempia kuvia. Sinun kuviesi hienous on jännissä kuvakulmissa eikä ihmisen näkemystä saa kameran tekniikalla juuri parannettua. Kameran toiminnot tuntemalla on kuvaustilanteessa kuitenkin enemmän vaihtoehtoja ja voihan sitä kautta kuviinkin tulla jotain uutta.

riittaHelinä kirjoitti...

Kari, kurssi olisi mulle tosi hyvä - niitähän varmaankin on opistoilla. Tosin parhaiten voisin ehkä oppia yrityksen ja erehdyksen kautta.

Sekin vaara on, että se sponttaanius joka mulla on kuvatessa, häviää. Mutta sitä varten on sitten se simppelimpi kamera - kevyempi mukana kuljetettava.