keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Oma Koti ja Talo



Jos minulla olisi talo, niin se voisi olla vaikka tämän värinen. Yhtä rosoinen ja ruma, tuulien tuivertama, tuiskujen nakertama. Erityisesti värien kirjo miellyttäisi minua, värit keskenään sointumattomat - ja osin sointuvat.


Ehkä on onnea, että montakin eri asiaa estää tämän haaveen toteutumisen.

Erityisen järkevä, jalat maassa Mies.
Kaupungin kaavoitusmääräykset.
Sopivan tontin löytyminen (sekä miehelle, joka haluaa maaseudun rauhaan. sekä minulle, joka haluaisin lähelle kaupunkia , ja kuitenkin omaan rauhaan)
Taloudellinen tilanne (mahdollisuudet pankki - lotto)

Tätä pitäisi purkaa mitä ilmeisimmin käänteisessä järjestyksessä.
Tonttiasiaan voisin tehdä myönnytyksen, jolloin voisimme kenties päästä kauas kaupungin kaavoitusmääräyksistä - ja ehkä silloin mielikuvitukselle voisi olla enemmän tilaa. Viimeisintä -siis ensimmäistä- en halua edes purkaa.

Joten jos joskus olisi rahoitus, ja tontti - vaikka korvessa, rakentaisimme normitalon. Sellaisen kahdelle sopivan. Yhdessä kerroksessa. Ehkä hirrestä tai kenties muuraten.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Mies on muurari ja rakentaja- minä suunnittelen, myyn sisustamisen tarvikkeita.

Onneksi minulle ei ole koskaan asunnon omistaminen ole ollut Se Juttu. Ihan häpeämättä olen asunut vuokralla - nytkin asumisoikeusasunnossa. Ehkä tämä johtuu siitä, että kaikki lapsuuteni kodit ovat olleet vuokrattuja. Miehelle taas Se Oma Koti olisi tärkeä. Hän onkin asunut lapsuutensa omakotitalossa - vaikka vaatimattomassa. Omalla maalla.

btw. kuva on reilusti käsitelty valokuvani Tallinnasta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä niin, oma tupa oma lupa jne...mutta eikös liene kuitenkin pääasia, että asuttiinpa missä oloissa tahansa kunhan sovussa ja hyvillä mielin. Iso kirjakin sanailee sananlaskujen malliin: Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

titu kirjoitti...

Helena, se jos mikä on niin tärkeää. Mieluummin mielenrikkautta kuin materiaa.