Nyt näen punaista

Itkupillin lempiväriäänestyksen voitti

-punainen

Itsekin äänestin, ja ehkä näistä otoksista kotoani voi päätellä, mitä väriä äänestin. Kysehän ei ole sentään vaalisalaisuudesta.

Rakastan punaisen kaikkia eri sävyjä - lukuunottamatta sen vaaleita versioita. Punaisen vierellä mielelläni näen oranssin sävyjä - ja yllättäen keltainen tuntuu myös hyvältä. Matkolta tuotu ylellisen pehmeä puna-keltainen pyyhe nautti olostaan Ikean edullisten yksiväristen , punaisen ja keltaisen käsipyyhkeen rinnalla.

Ehkä rakkain punainen esine on uudelleen verhoiltu, viininpunainen nojatuoli lapsuuden kodista. Onneksi tunne voitti tässä tapauksessa järkeni, alunperin järkevänä olin valitsemassa ruskeaa kangasta. Onhan sohvamme jo oranssin/terran sävyinen, viinipunaisine tyynyineen. Ruskea olisi ahdistanut minua, nyt tämä punainen nojatuoli tuo minulle iloa joka kerta kun katson sitä tai istun siihen.

Haaveenani on saada mökillemme "alamökkiimme" (onhan nyt leuhkaa, kun on ensin mökki ja sitten vielä alamökki) punavalkoinen sisustus. Seinät, katot , lattiat valkoiseksi maalattuina, huonekalut hiukan romanttistyylistä valkoista ja tekstiileissä ja astioissa punaista. Ruutua, raitaa, kukkaa. Sisustusmakuni ei ole ollenkaan romanttinen, mutta tähän pikkumökkiin se sopisi. Siellä voisi sitten käydä mökiltä päivakahveella, keitellä kaminalla kunnon pannukahvit ja juoda ne ohuenohuista posliiniastioista - jotka eivät ole keskenään ollenkaan samaa sarjaa. Tämä projekti on toki hyvin tulevaisuudessa, mutta elää haaveissani.

Ilman punaista en voisi elää.

Hyvin usea pieni esine, jonka hankin on punainen. Puhelin. Avaimenperä. Pillerirasia. Hammasharja. Meikkipussi. Silmälasit. Hiirimatto. Muistikirja. Lompakko.