sunnuntai 14. syyskuuta 2008

pienen miehen oma biisi

Titu-tätin ja Veekun yhteinen vuorokausi on nyt onnellisesti takana. Lapsi on hengissä. Kaikki on siis hyvin. Titullakin kaikki hyvin - mitä nyt hiukan väsynyt. Siihen auttoi kunnon päiväunet.


Ihanaa valoa ja pirteyttä toi Veekun yökyläily. Leikittiin. Laulettiin. Leikittiin piipaa-autoilla ja tehtiin ihan oma biisi. Kitaralla säestäen jammailtiin niin, että kieli katkesi. Kovat oli jammailut, ja sanatkin siistit.

Papan auto ja mummun auto,
isin auto ja äitin auto.
Titun auto ja Maurin auto.

Piipaa auto.

Kuorma-auto ja linja-auto
Taksiauto ja kilpa-auto
Pakettiauto ja iso auto

-missä on Vernerin auto.

Verneri tapaili sanoja sitten yksin leikkiessään - ja hyvinhän ne meni. Sävelkin osui lähes kohdalleen, vaikka kyse oli todellisesta mestarisävellyksestä.


Syötiin yli hyvää miehen ostamaa kääretorttua. Aamupalallakin - siis ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan. No, onneksi puuro löysi myös tiensä vatsaan, kunhan hiukan käytettiin mielikuvitusta autojen, lentokoneiden, junien ja helikopterien kera.

Uusia sanojakin tuli, äidille soittaessa vienon kaino "helouu". Jutustelua puhelimessa äitin ja mummon kanssa, tosin äidin ensimmäisen puhelun jälkeen pienen miehen silmäkulmaan ilmestyi kyynel. Ehkä oli hiukan ikävä.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hauska on veekun "ilme" kuva..

Vicki Li kirjoitti...

Pienet ihmiset ovat mielenkiintoisia, kun heidän juttuihinsa perehtyy. Ottavat ja ANTAVAT.

Anonyymi kirjoitti...

Elämän pieniä suuria onnen hetkiä!!!! Onpa Verneri-poika kasvanut.

titu kirjoitti...

Ilme kuva on ihana, Kapteeni Koukun vänkkärä ilma - mutta sattuipa ihanasti hauska ilme.

Vicki Li, enimmäkseen antavat. Odotan innolla kunhan pojan sanavarasto lisääntyy ja lauseet pitenee - sitten on ihanaa jutustella ja höpistä.

Helena, kuinka kaikki onkaan niin ihmeellistä tuossa iässä. Paljon olisi meilläkin oppimista- elämistä avoimin silmin ja innostuneesti.
-vaikka se näin maanantana ei tunnu oikein luonnistuvatn.