maanantai 15. syyskuuta 2008

tönkkösuolatun suorituksia

Mun pitää nyt ihan iloni tuoda ilmoille, näin julkisesti. ( ja ehkä muistuttamaan niinä hetkinä, kun taas meinaan hukata väriviuhkan ja paletti on harmaata täynnä)

-joo, tänään ylitin yhden korkeimmista kynnyksistä, paikallisen nimekkään arkkitehtitoimiston. Olin taas sitä mieltä, että tietoni on liian vähäistä siinä arvostetussa joukossa - ja vielä eräs aikoinaan sattunut "pieni" kömmähdys ko. paikan johtajan kohdalla nosti kynnystä vieläkin korkeammalle. (siitä olisi tosi hauska kirjoittaa, nyt naurattaa- silloin aikoinaan ei naurattanut lainkaan) (jätän kirjoittamatta, ihan varmuuden vuoksi)

Mutta siis, esittely meni hyvin. Osasin olla tehokas, en kuluttanut heidän kallisarvoista aikaansa liikaa. Hyvillä pullilla sai ryhmän kokoontumaan keittiöön, ja tuotteistakin löytyi heitä kiinnostavia. Uskalsinpa olla ihan oma itseni - enkä mikään tönkkösuolattu muikku. Kiitin vielä lähtiessäni "kaikesta saamastani huomiosta". Eikös ollut fiksusti sanottu.

Mutta siis- hyvä mieli jäi tästä onnistumisesta, ja nyt ihan innolla soittelen uusia aikoja uusiin haasteisiin. Enää niin korkeaa kynnystä ei tulekaan - joten tästä se sitten alkaa!

Kummallista on se, että yleensä itse asettaa tavoitteet ja vaatimukset korkeammalle, ikäänkuin niihin ei yltäisi. Hyvähän se on, että vastetta riittää - silloin pääsee parhaimpaansa suorituksessa. Meneekö se näin?

2 kommenttia:

Vicki Li kirjoitti...

Hienoa, että kokemus oli myönteinen. Sulla siis oli fiilis "olin nainen paikallaan" se on hyvä kohta. Pysyttele siinä ainakin välillä.

ritaHelinä kirjoitti...

Vicki Li, se pitää muistaa. Se hetki. Siksi sen tänne kirjasinkin, että muistaisin.