maanantai 13. lokakuuta 2008

my english is not so good....


Kuvien järjestely, käsittely nosti pintaan paljon muistoja matkoilta. Ihmisiä, joita olen kohdannut matkoillani - tutustunut heihin pintapuolisesti tai saanut uusia ystäviä. Ihmisiä, joita haluan tavata uudestaa ja myös niitä, joita en toivo näkeväni enää koskaan.

Ensimmäisellä matkallani yksin Brysselissä ystäväni N. luona muistan tunteen, kun huomasin selviytyväni. Selviytyväni suuressa kaupungissa kartta kädessä ja sillä niin huonolla englannilla. Selviydyin lentokentällä ja itsellisillä reissuillani päivällä - sillon tulin siihen tulokseen, että selviän ihan mistä vaan ja uskaltauduin matkailemaan itsekseni.

Mitä tuohon niin huonoon kielitaitoon tulee, niin huomaan puhuvani ulkomailla vierasta kieltä lähes yhtä vuolaasti kuin tätä äidinkieltäni. Ei englantini ole mitenkään monipuolista, sanavarasto on suppea ja aikamuodot taitavat olla tässä ja eilisessä eikä a:t, an:t ja the:t osu oikeille paikoille - ja saattaapa joskus She ja He mennä sekaisin. So what - hyvin olen toimeen tullut, nälkää en ole nähnyt ja eksyessäni olen osannut kysyä tietä - ja osaanpa puhua hiukan small talkkia.

Yksin matkustaessa on mahdollisuus kohdata uusia ihmisiä, jos on vain avoimin mielin. Yhden kerran olen matkustanut naispaikalla (niitä ei kuulemma ainakaan Aurinkomatkoilla enää edes myydä), ja se oli se ensimmäinen ja se viimeinen kerta. Onneksi olimme kuitenkin saaneet huoneiston, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Muuten olisi ollut ahdasta Sen Paikallisen Herran kanssa samassa sängyssä - hänen joka yllätti minut saapuessani huoneistoon esittelemällä itseään ihan Aatamin asussa. Silloin tilanne ei kovin huvittanut, mutta nyt hiukan hymyilyttää.

Uudet maisemat ja ne sadat, sadat kuvat ovat tärkeää matkojen antia. Sen verran tirkistelijää minusta löytyy, että nautin istuessani katukahvilassa ja seuratessani paikallisten elämää. Tosin, ehkei se ole aivan aidoimmillaan turistikohteissa -mutta jokatapauksessa elämä on erilaista kuin täällä kotona.

Mitkä matkoistani on jäänyt parhaiten mieleen? Italian matkalla retket Venetsiaan ja Roomaan, yhteinen loma miehen kanssa, Teide ja La Gomera, Tunisiassa retki Saharaan, Montenegro ja Kroatian Duprovnik. Uudet tuttavuudet ja ystävät ovat tehneet vähemmän kiinnostavista paikoista käymisen arvoisia.

Minulla on siis matkakuume. Halu päästä lämpimään. Uusiin kokemuksiin.

3 kommenttia:

Vicki Li kirjoitti...

Matkakuume on tervettä. Se iskee yhtäaikaa lisääntyvän pimeyden kanssa.

Hallatar kirjoitti...

Minäkin olen ajellut Teidellä...
Tai ollut kyydissä, kun ajelimme välillä pilven sisällä... =)

-Ja tuntuu tuo siun englanninkieli
ihan tutulta.
Ihan kuin mie. =)

ritaHelinä kirjoitti...

Vicki li, olen yrittänyt popsia d-vitamiinia tupla-annoksin, jos edes hiukan auttaisi. Mut ei taida auttaa kuin ihan oikea aurinko, kuuma hiekka ja merivesi.

Hallatar, Teide oli ihan upea kokemus. Ja mitäs tästä englannista, kunhan toimeen tulee. Niin helposti me ei oikein uskalleta puhua, kun ei muka osata. Kuitenkin moni ei suomea äidinkielenään puhuva yrittää ainakin puhua, ja ylpeänä siitä että osaa sen vähän. Meidän kun aina pitäisi olla NIIN täydellisiä. Onneksi saa olla vähemmän täydellinen, ja puhua niinkuin osaa... :)