Mitäpä muuta kauppamatkustaja ruokatunnilla tekisi, kuin kuvaisi kauniita ja rumia vanhoja rakennuksia. Asiakas opasti Kalajoen vanhaan kaupunkiin, Plassiin. Myös Kalajoen keskustasta löytyi suojelukohteita, ränsistyneitä ja mielenkiintoisia. Kuvia tuonne hetkiin, kunhan ennätän muokata -ja jos nuo kuvat jotenkin suostuu tallentumaan oikeinpäin.
Kuuntelin myös asiakkaan mielenkiintoista elämäntarinaa. Aikaa meni kuunnellessa, ja kauppojakaan ei tullut. Tai, itse ostin muutaman vanhan postikortin. Miten sitten senkin käynnin arvo lasketaan, ehkäpä se näkyy tulevaisuudessa. Sen opin, ettei arvokkaita punanäädän ja oravan karvoista tehtyjä kärki- ja kirjoitussiveltimien harjasosaa saa ollenkaan käsitellä käsin, käsistä irtoava rasva vaikuttaa värien imeytymiseen maalatessa.
Kuinka paljon onkaan pieniä liikkeitä, joissa työskentelee todella ammattitaitoista väkeä - ja jatkajaa ei välttämättä löydy. Mikä tieto ja taito heidän mukanaan häviääkään - ja välttämättä oman kylän väki ei sitä ymmärrä. Niin, kukaanhan ei ole profeetta omalla maallaan.
Mieskin sai taas tuliaisia. Edellisellä kerrallahan toin pölyhuiskan. Nyt oli vuorossa tiskirätti. Eikä mikä tahansa rätti, ihan design tuote.
Mies ei ollut aivan varma, onko tällä jokin syvällisempi viesti. Miksihän niin?
2 kommenttia:
On erittäin arvelluttavaa
miehen kannalta
jos hänelle annetaan jotain kodinhoitoon liittyvää. =D
Kalajoki on kaunis paikkakunta.
Nimimerkki: Siellä kerran käynyt
Hallatar, onneksi suhteemme kestää tämän -ehkä se on sellainen sisäpiirin vitsi :)
- ja itseasiassa pölyhuiskaa käytän minä, ja tiskirätti on nyt ekologisempi versio. Ehkä raportoin myöhemmin, miten se toimii.
että en minä ihan pirttihirmu olen...
Minulle Kalajoki on ollut aina vain Hiekkasärkät, nyt oli hienoa löytää jotain muutakin.
Lähetä kommentti