maanantai 29. joulukuuta 2008

Lupauksia (lupaat vaan)


Nyt olisi aika kirjata lupauksensa vuodelle 2009.

Uudenvuoden vaihtamisoperaatio suoritetaan pikkuPikkuSiskon miehen perheen mökillä, ja matka alkaa jo huomenna. Sen olen päättänyt, että läppäri jää mokkuloineen kotiin ja saamme viettää yhteistä aikaa (siellä ei ole edes televisiota!) ilman liiallista tekniikkaa.

Onneksi kaiken television suoltamat laatuohjelmat sekä netin tarjoamat kommunikointikanavat korvaa veljekset Verneri ja Viljami. Verneri jutuillaan ja nauruillaan, Viljami tyytyy vielä yksitavuiseen kommunikointiin ja kevyisiin hymyihin. (edit. onhan siellä tietysti pikkuPikkuSisko miehensä kera ja lisäksi oma rakas mieheni -siinäkin mukavaa seuraa, indeed)

Mutta, olinhan siis menossa näihin uudenvuoden lupauksiin, joita joku antaa, toinen taas ei ja joku lupauksissaan onnistuu hämäämään lukijan.

Ystäväni kanssa keskustelimme siitä, että ne asiat mitä todella itse haluaa, olisi kirjattava ylös ja asiat niin tapahtuisi. Olisi tarkkaan harkittava mitä kirjoittaa, mitä todella toivoo. Minulla tuli mieleen Aarrekartta , josta olen joskus kuullut. Niinkuin toinen ystäväni, joka kiinnitti hulppean näköisen avomersun kuvan wc:n oveen, teemana juuri tämä toteutumattoman toiveen tuominen silmiin ja sitä kautta myös autotalliin. Tietääkseni ystävä ei aja avomersulla, sensijaan minut haettiin ensimmäisenä päivänä töihin juuri sellaisella autolla. Juuri siitä tästä työpaikasta, josta minut tänään irtisanottiin. Onko asioilla yhteyttä toisiensa kanssa, en tiedä.

Kuitenkaan niitä asioita ja hartaita toiveita, jotka olisivat tämän ensimmäisen ystäväni ehdotuksessa, en voi näin julkisesti toivoa ja haluta. Ne jääköön siihen pieneen kirjaseen, jonka otan mukaan vuodenvaihteen juhlintaan ja salaa kirjoitan haaveeni, toteutumista varten. Toiveita on ehkä yksi tai kaksi. Niitä salaisimpia.

Olemme jo matkalla uudenvuoden lupauksiin.

-lupaan että valokuvat eivät tule jatkossa olemaan blogikirjoituksissani tätä kännykkäkamera-räpsitty luokkaa, vaan pyrin kuvaamaan jotain tasokasta tai ainakin käsittelemään ne tasoikkaiksi. Toivottavasti tällä on vaikutus myös kirjoitusten laatuun.

- lupaan hakea uutta työpaikkaa ahkerasti. En aio masentua kahdennenkymmenennen hakemuksen teon jälkeen vaan teen aina uudelleen ja uudelleen uudenlaisen, erilaisen ja persoonallisen hakemuksen mitä kiinnostavimpiin paikkoihin. Tähän lienee työvoimatoimisto tarjoaa jonkin kurssin ?

- lupaan laihtua. Siis ihan ja oikeasti. Kuluvan vuoden aikana pienennän fyysistä minääni lähemmäs normaalia rajaa. Kilot olkoon salaisuus, ne kirjataan siihen pieneen vihkoseen, jonka otan mukaan jne. (Tämähän on meidän naisten pakollinen osuus uudenvuoden lupauksissamme, joten se on otettava mukaan)

- lupaan antaa Vernerille ja Viljamille Titu-tätin aikaa niinpaljon kuin he sitä haluavat ja minä sitä pystyn heille antamaan. Leikin ja laulan, Vernerin kanssa pääsemme laulujen sanoituksissa uusiin sfääreihin. Viljamin kanssa vielä tutustumme toisiimme.

- lupaan vähentää notkumista liiallisesti kavalan internetin ja messengerin maailmoissa. Liiallinen määre vielä määrittelemättä. Samoin myös määre kavala. (edit. tähän lienee lisättävä erikseen mainittuna facebook. Oi, Hallatar lähetä minulle hivenen tämän suhteen järjenhipeneitä! )

-lupaan hymyillä ja nauraa, yrittää pitää yllä teflon-positiivisuutta. Kaikesta huolimatta ja kaikesta johtuen.

Minusta tässä on jo ihan tarpeeksi. Luulisin.
Tee sinä lupauksesi, jos haluat. Tai älä tee. Vietä kuitenkin viimeiset päivät tätä vuotta niinkuin viimeistä päivää vietetään, ja vaihdetaan vuosi iloiten!

Siis, kaikille hyvää uutta vuotta 2009.

- niin, ja pitäisiköhän minun luvata vai olla lupaamatta käyttää tätä tyyliä kirjoittelussani, joka yllättäen on siirtynyt niin puhekieleen kuin näköjään tänne blogiinkin facebookin korkeatasoisen kirjoittelun myötä ?

ps. voisimmeko kaikki luvata kommentoida lukemiamme blogeja silloin ja tällöin, pitääksemme toisemme elävänä ja kiinnostavana täällä blogien maailmassa ?

edit. korjailin jo eräänkin kirjoitusvirheen, joten voisiko lupausten listaan lisätä joko oikeakielisempää tekstiä vai armeliaisuutta lukijakunnalta? Jälkimmäistä lupausta en voi puolestanne antaa, sitä vaan mitä hartaimmin toivoa.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipas paljon lupauksia. Ihan tuli sisäinen hiki noita lukiessa. Mutta kannustan sinua toteuttamaan ne tai ainakin pyrkimään niihin tarmokkaasti. Ryhtiliike tekee hyvää meille jokaiselle aika ajoin.

Mua ihan jännittää, että minkälaisia lupauksia minä kehittelen omaan blogiini. En yhtään vielä tiedä..:)
Alitajunta pääsköön ääneen...

Hallatar kirjoitti...

Ei kannata luvata koskaan
liian paljon kerralla.

*lähettää niitä järkihippusia*


Ne on kyllä ihan kuumeisia hippusia?
Toivottavasti et niistä sairastu...

titu kirjoitti...

oi, lupasinko liikaa?

Näistä onneksi muutama on helppo pitää, kuten kuvaaminen ja Vernerit&Viljamit -ne ovat kivoja asioita.

Laihduttaminenkin on kivaa, kun sitä ei ota tiukkapipoisesti, syö monipuolisesti, liikkuu iloiten. Kukaanhan ei ole kertonut, aionko laihtua kilon vai enemmän.

Ehkä ne vaikeat on työpaikkahakemusten tekemisen motivaation ylläpitäminen ja näiden netti-yhteyksien säätäminen järkevälle tasolle.
Blogin pitämistä tähän ei voi laskea, koska tämä on kehittävä harrastus- mitä kirjoittamiseen ja kuvaamiseen tulee.

Anonyymi kirjoitti...

Oikesti olen kade, kun osaat kuvata niin hienosti ja kirjoittaa niin sivistyneesti :)

Itse menen aina sieltä mistä aita on matalin. Ehkä voisinkin luvata yrittää jatkossa ainakin liikahtaa kehityksen tiellä askelen eteenpäin. Luvata itselleni tajuta se, että ihan kaikki kykyni eivät ole vielä huippuunsa viritettyjä.sedgen

Anonyymi kirjoitti...

Hahaa, mun nimi ei ole sedgen...se oli tuo sun sanavahvistus mokoma...

Vicki Li kirjoitti...

Meni työpaikka alta, no voihan Vitalis (sivistyneemmin) Voimia uuden työn hakemiseen! Mie voisin herkita kiroilun vähentämistä...mutta en mene vielä lupaamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Laitan tähän sen mua usein lohduttavan viisauden:

Älä toivo että asiat tapahtuvat niinkuin sinä haluat vaan toivo niiden tapahtuvan kuten ne tapahtuvat. Silloin elämässäsi vallitsee rauha.

Osaat ainakin nähdä ne positiiviset puolet.

Vielä se avoin ovi löytyy, vielä kutsuvampi. Eipä meistä kukaan ole nykypäivänä varmassa paikassa.

Päivä kerrallaan uuteen vuoteen. Onnea!

eicka

Katja Tanskanen kirjoitti...

Kiitos linkityksestä! Minulla on niin fiksuja lukijoita, etten oikeasti onnistunut hämäämään ketään enkä sitä edes tosissani yrittänyt.

Sinulla on hyviä lupauksia.

Irtisanominen on ikävä asia, mutta se voi myös olla upea mahdollisuus.

Mukavaa uuttavuotta!

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Paljon kivoja lupauksia. Mina tyydyn vain toivomaan, etta ensi vuodesta tulisi onnellinen. Jo pelkka ajatus, etta pitaisi luvata jotain, tuo mulle pienen stressin poikasen. Olen sellainen kapinallinen, etta kapinoin jopa itseani vastaan.

Ihanaa Uutta Vuotta!

Marja-Leena kirjoitti...

Jätän lupaukset sikseen, toivon paljon, yritän ehkä enemmän.
Tulkoon vuodesta 2009 yksi elämäsi parhaista vuosista!

titu kirjoitti...

Tuitsuli, mistäs sinä tämän sivistyneisyyden juttuihini saat? Ihan uusi määre... :) Lupauksesi kuulostaa loistavalta, joskus tekee tiukkaa itselle myöntää olevansa vielä joltain osin kehityskelpoinen.

Vicki Li, niin voisin sanoa minäkin, että voihan vitalis. Painottaen.


Eicka, aika on todella tällainen. Siksi oman alan töitä ei varmaan muutamaan kuukauteen ole tarjolla, mutta ehkäpä on aika aukaista silmät jo johonkin muuhun. Voisihan sitä ihminen elämässään jotain muutakin tehdä kuin kaupata ja kaupitella.

Katja, toivon että se on upea mahdollisuus. Ihan oikeasti johonkin minulle uuteen ja ehkäpä hiukan vieraaseen.

Itkupilli, ei oteta stressiä... en minäkään lupauksistani. (no ehkä hiukan tuo itsensä pienentäminen voi aiheuttaa sitä, mutta aiheuttakoon!)

Marja-Leena, pelkään että sanoissasi on suuri viisaus. Aika näyttää.

Nirppanokka kirjoitti...

Hei mutta tuossahan on hyvä lupaus, että kommentoitaisiin toinen toistemme blogeja vähän ahkerammin. Minä lupaan ja vannon ja aloitan sen nyt! Hyvää tätä vuotta! t. Uusi Blogisi Seuraaja :)

titu kirjoitti...

Nirppanokka, kiitos kommentoinnista. Näin löysin tien sinunkin blogiisi:)

Kommentointi on joskus "muka" niin vaikeaa, mutta ainakin minä iloitsen jokaisesta pienestäkin kommentista. Silloin tietää, että edes joku lukee, eikä ihan täällä bittiavaruudessa yksikseen höpäjä.