Kööki

Keittiö, kodin sydän.

Ensimmäiseen, ihan yksin vuokraamaani kotiin 2 h + keittiö, Oulun keskustan tuntumassa halusin maalata keittiön kaapit vaaleanpunaiseksi. Olin toki asunut yhteisökommuunissa, neljän muun nuoren naisen kanssa sekä ystäväni Maaritin kanssa yksiössä kahden.

Vuokra-asunnon saanti oli sinällään yhteensattuma, siskon kanssa suunnittelimme puhelimessa asunnon vuokraamista, ja eräs asiakas kuuli keskustelun. Hän sanoi, että hänellä olisi ihan tuossa vieressä vuokrattavana kaksio. Ihanteellinen paikka, lähellä keskustaa ja töihin matkaa kahden risteyksen verran. Ehdoksi asunnon vuokraamiselle sanottiin se, että saamme tehdä remontin siihen. Lupa saatiin ja asunto vuokrattiin nuorelle naiselle kodiksi.

Vuokraisäntä totesi tarkastaessaan remontin jälkeä :" Onhan ne, väriset." Olihan ne, possun-vaaleanpunaiset. Onneksi tämä naisellinen värimaailma ei saanut aikaan vanhalle vuokraisännälle suurempia ylimääräisiä sydämentykytyksiäa. Sama naisellinen sävymaailma oli vastapäisen seinän tapetissa, vaalealla pohjalla vaaleanpunaisia kukkia. Tapetin yläreunat olivat liisteröitynä käpristyneet kattoa vasten, ja ne poistettiin vasta -muistaakseni- vuoden kuluttua tapetoinnista. Mitäs niistä pienistä, pääasia että yleisilme oli sävyineen keskenään sopiva.

Jotain monitahoisuutta oli jo siinä vaiheessa sisustuksessa havaittavissa, olihan huoneisto muuten kalustettu täysin musta-valkoisesti, kromilla terästettynä. Ensimmäiset itse hankitut huonekalut, itse kootut ja loppujen lopuksi jossainvaiheessa maksetutkin. Niiden hankkimiseen piti otta ensimmäinen laina -ja näin saatiin uusi koti kalustettua yhdellä kertaa, omasta mielestä niin täydellisesti. Niistä kalusteista on vieläkin käytössä keittiön tuolit, jotka eivät metallisina kulu ja ajattoman muotoilunsa puolesta on kestänyt silmää reilut kaksikymmentä vuotta.

Kaappien väri muuttui myöhemmin vihreäksi. Vanha vihreä, niinkuin siihen aikaan kaikki murretut sävyt olivat niin in. Silloinen poikaystävä maalasi sabluunalla upeat kuviot vanhojen kaappien koristukseksi. Maalasi niin hyvin, että kelpuutettiin aviomieheksi asti.

Enää ei kumpikaan väri päätyisi keittiönkaapin sävyiksi,
vai olisiko parempi olla sanomatta, ei koskaan ?