sunnuntai 18. tammikuuta 2009

.. rakkaudestaan voimaa mä saan


kuvassa äiti ja tytär ½ v , 1966

Lapsuus se on, korvaamaton.
Paljon mä sain, siks kiitän sua vain.
Äidille vaan laulaa nyt saan
äideistä parhaimman sain.

Lohdun hän loi, suojan hän soi.
Hellyyttä koin, nyt kiittää sua voin.
Rakkaudestaan voimaa mä saan
äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton
parhain hän on äiti mun.

Luotas jos tie kerran mun vie
suureks kun vartun unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää.
Äideistä parhain sä oot.

-san. Tuula Valkama

Eilisissä hautajaisissa lapsien jättäessä kukkalaitteen äitinsä arkulle tämä laulu soi kauniisti. Hetki oli liikuttava, ja vei ajatukset omaan rakkaaseen äitiin.

Kyllä minullekin oma äiti on se paras äiti, lämmin ja huolehtiva. Kaikki nämä vuodet on ollut äitinä, lämpimänä ja välittävänä sylinä. Lapsena oli ihanaa mennä äidin viereen, olla turvallisesti lämpimässä -kaikki murheet siinä katosi. Oliko silloin huolet pienempiä, vai vieläköhän äidin syli karkoittaisi elämisen murheita?

Ajatus elämän rajallisuudesta ja sen lyhyydestä on tietenkin hautajaisissa myös niitä asioita, jotka mielessä liikkuvat. Kuinka elää tätä elämäänsä että se olisi paras elämä minulle -mitä siihen hyvään ja parhaaseen elämään sitten liittyykään ?

Niin isoja kysymyksiä ja asioita,
ettei ehkä tiedä vastausta.
Vai tietääkö joku?

1 kommentti:

Allyalias kirjoitti...

Haastan sinut kertomaan satunnaisia ajatuksia itsestäsi.