tiistai 20. tammikuuta 2009

Tiskari tuli taloon

Kotitalouden tunnilla annettiin tehtäväksi valmistaa perheelle ateria, huolehtia ruuanlaitosta, pöydän kattamisesta ja jälkien siivoamisesta. Ateriaan kuului oopperavoileivät, jälkiruuaksi sitruunatorttu.

Meille oli juuri tilattu uusi astianpesukone. Tämän arvosteltavan kotitehtävän aikoihin. Merkki oli Cylinda, pöytämallinen sinapinkeltainen tiskaamisen ammattilainen. Se oli suuri tapaus, ja kun astianpesukoneen kotiin saapuminen tapahtui juuri annetun tehtävän aikoihin, tiskien tiskaus tapahtui vuorokauden päästä ateriasta -uuden tiskikoneen saavuttua. Tehtävään sain arvosteluun ruuan onnistumisen suhteen hyvän, jälkien siivouksen kohtalaisen merkinnän.

Tiskaaminen ei ole ollut koskaan lempitehtäviäni. Isä opetti tiskaamisen perinpohjaisesti, altaiden perusteelliset pesut, esipesut ja tiskausjärjestyksen. En kovin hyvin sitä taitoa oppinut, oli helpompaa -silloin kun isä ei nähnyt- hurauttaa astiat juoksevan veden alla, nopeasti. Tosin, muistoissa on se kerta, jolloin joku astia oli jäänyt likaiseksi -ja koko astiakaappi tyhjennettiin ja mentiin sitten pidemmän kaavan kautta. Esipesuineen kaikkineen.

Hyvin on kuitenkin altaiden pesu ja tiskausjärjestys selkärankaan tarttunut, mökkitiskauksen yhteydessä mies hymyillen ihmettelee perinpohjaisuuttani tässä asiassa. Muutoin kun olen sellainen suurpiirteinen.

Tämä lapsuuden Cylinda tiskikone siirtyi jossain vaiheessa omaan asuntooni. Asuntoon, jossa oli vaaleanpunaiset keittiökaapin ovet. Niinpä astianpesukone sai ensin tartuntapohjamaalin ja sitten kauniin vaaleanpunaisen sävyn. Nuorten naisten tiskit tiskaantui nopeammin, eivätkä enää odottaneet sitä, milloin puhtaat astiat loppuivat kaapista ja tiskaamista odottavat kupit jo hiukan tuoksuivat.

4 kommenttia:

utukka kirjoitti...

Hei Helinää!! olen iloisesti yllättynyt nähdessäni uuden lukijan, sinut, kiva, kiitos! Tuo mosaiikki on upee. Tulen tutkimaan niitä myöhemmin. Itse teen lasitöitä joskus.

Rita kirjoitti...

Hauska tutustua. Psykologi minussa luki äärettömän kiinnostuneena tarinan kasvatuksen vaikutuksesta tiskaustapoihin :) Esteetikko-minäni ihaili noita toisia blogejasi niin että melkein tipahti tuolilta!

Hanneles paradis kirjoitti...

Voi että, oliko isäsi armeijassatöissä...

ritaHelinä kirjoitti...

Utukka, on mukava löytää uutta luettavaa. Mosaiikki ei ole omatekemäni, vaan kuvattu Posiolta, Pentik-mäeltä. Se on osa isommasta kokonaisuudesta.

Rita, kiitos myös samoin. Toivottavasti melkein sitten pääsit ylös sieltä lattianrajasta :) Niin, miksi joku oppi jää selkärankaan, toinen taas sitten ei?

Hannele, ei isä ollut armeijassa. Mutta, oppi meni perille -lähes.