Meille oli juuri tilattu uusi astianpesukone. Tämän arvosteltavan kotitehtävän aikoihin. Merkki oli Cylinda, pöytämallinen sinapinkeltainen tiskaamisen ammattilainen. Se oli suuri tapaus, ja kun astianpesukoneen kotiin saapuminen tapahtui juuri annetun tehtävän aikoihin, tiskien tiskaus tapahtui vuorokauden päästä ateriasta -uuden tiskikoneen saavuttua. Tehtävään sain arvosteluun ruuan onnistumisen suhteen hyvän, jälkien siivouksen kohtalaisen merkinnän.

Hyvin on kuitenkin altaiden pesu ja tiskausjärjestys selkärankaan tarttunut, mökkitiskauksen yhteydessä mies hymyillen ihmettelee perinpohjaisuuttani tässä asiassa. Muutoin kun olen sellainen suurpiirteinen.
Tämä lapsuuden Cylinda tiskikone siirtyi jossain vaiheessa omaan asuntooni. Asuntoon, jossa oli vaaleanpunaiset keittiökaapin ovet. Niinpä astianpesukone sai ensin tartuntapohjamaalin ja sitten kauniin vaaleanpunaisen sävyn. Nuorten naisten tiskit tiskaantui nopeammin, eivätkä enää odottaneet sitä, milloin puhtaat astiat loppuivat kaapista ja tiskaamista odottavat kupit jo hiukan tuoksuivat.
4 kommenttia:
Hei Helinää!! olen iloisesti yllättynyt nähdessäni uuden lukijan, sinut, kiva, kiitos! Tuo mosaiikki on upee. Tulen tutkimaan niitä myöhemmin. Itse teen lasitöitä joskus.
Hauska tutustua. Psykologi minussa luki äärettömän kiinnostuneena tarinan kasvatuksen vaikutuksesta tiskaustapoihin :) Esteetikko-minäni ihaili noita toisia blogejasi niin että melkein tipahti tuolilta!
Voi että, oliko isäsi armeijassatöissä...
Utukka, on mukava löytää uutta luettavaa. Mosaiikki ei ole omatekemäni, vaan kuvattu Posiolta, Pentik-mäeltä. Se on osa isommasta kokonaisuudesta.
Rita, kiitos myös samoin. Toivottavasti melkein sitten pääsit ylös sieltä lattianrajasta :) Niin, miksi joku oppi jää selkärankaan, toinen taas sitten ei?
Hannele, ei isä ollut armeijassa. Mutta, oppi meni perille -lähes.
Lähetä kommentti