.....
Koska työpaikoilla tarkoitus ei ole voittaa mitaleita tai tehtailla maailmanennätyksiä, suoritukseksi riittää hyvin normaali suoritustaso. "Tämän päivän erinomaisuus on huomisen standardi", kuuluu aikamme mantra. Riski on siinä, että kone hajoaa, jos siitä jatkuvasti mitataan tehoja ulos ilman tarvittavia säätöjä. Asioita ei aina tarvitse tehdä lujemmin, ne voi hoitaa myös fiksummin.....
Viime kädessä jokainen vastaa itse tuloskunnostaan. Työelämän pelikentillä menestys ratkaistaan rasituksen ja levon suhteella, sitoutumisella perustehtävään, oman ammattitaidon ylläpitämisellä ja innostuksella.Työelämän pelikentillä menestys ratkaistaan rasituksen ja levon suhteella, sitoutumisella perustehtävään, oman ammattitaidon ylläpitämisellä ja innostuksella. Meno on sairasta, jos tehtävistä ei suoriuduta ilman dopingia.Vastuu kuuluu esimiehille, joiden tulee pitää huoli oikeudenmukaisesta työnjaosta. Kuormituksen on oltava järkevää, eikä vapaamatkustajia pidä sallia. Hyvinvointi ja tehokkuus eivät ole keskenään ristiriidassa; onhan tuloksellinen toiminta kaikkien etu.
Työn iloa ei saa apteekin hyllyltä, vaan paljon lähempää.
Korvien välistä.
Tom Lundberg: Vanha resepti uusiin vaivoihin
Onnistuja.fi
Onnistuja.fi
Anonyymin (kiitos ! ) kommentista napattu linkki.
Kolumni kirvoitti minulle ajatuksia hyvästä esimiehestä ja hyvästä alaisesta. Yleensä me, työtä tekevät alaiset, arvostelemme Niitä, (mielestämme ) vähemmän töitä tekeviä Esimiehiä.
Millainen olisi hyvä alainen? Jos esimiestaitoja koulutetaan, olisiko syytä kouluttaa myös alais/työntekijä-taitoja? Mitä esimies odottaa tiimiltään, tekijöiltään? Oletko koskaan ajatellut asioita esimiehesi näkökulmasta, miten voisit auttaa häntä työssään? Onko kaikki vika aina omistajissa ja esimiehessä? Voisiko itse tehdä jotain?
Kun olin esimiehenä, odotin alaisilta enemmän. Aktiivisuutta, ideoita, uskallusta sanoa. Yhteistyötä rakentavasti. Niin että tekisimme töitä samaan suuntaan, saman päämäärän eteen.
Työpaikka on aikuisten ihmisten yhteisö. Ei lastentarha eikä hiekkalaatikko. Siellä pitää voida ja pitää uskaltaa sanoa -niin esimiehen kuin alaisen. Ehkä meidän pitäisi osata käyttäytyäkin aikuisten tapaan. Sitähän me lapsillemmekin opetamme -emmekä välttämättä itse edes osaa.
Jos olet työntekijä ns. alainen -ole rohkea. Kerro mielipiteesi. Kerro ideasi. Ole ystävällinen tiimin muille jäsenille -jopa esimiehellesi. Sillä pääsee jo pitkälle.
Kolumni kirvoitti minulle ajatuksia hyvästä esimiehestä ja hyvästä alaisesta. Yleensä me, työtä tekevät alaiset, arvostelemme Niitä, (mielestämme ) vähemmän töitä tekeviä Esimiehiä.
Millainen olisi hyvä alainen? Jos esimiestaitoja koulutetaan, olisiko syytä kouluttaa myös alais/työntekijä-taitoja? Mitä esimies odottaa tiimiltään, tekijöiltään? Oletko koskaan ajatellut asioita esimiehesi näkökulmasta, miten voisit auttaa häntä työssään? Onko kaikki vika aina omistajissa ja esimiehessä? Voisiko itse tehdä jotain?
Kun olin esimiehenä, odotin alaisilta enemmän. Aktiivisuutta, ideoita, uskallusta sanoa. Yhteistyötä rakentavasti. Niin että tekisimme töitä samaan suuntaan, saman päämäärän eteen.
Työpaikka on aikuisten ihmisten yhteisö. Ei lastentarha eikä hiekkalaatikko. Siellä pitää voida ja pitää uskaltaa sanoa -niin esimiehen kuin alaisen. Ehkä meidän pitäisi osata käyttäytyäkin aikuisten tapaan. Sitähän me lapsillemmekin opetamme -emmekä välttämättä itse edes osaa.
Jos olet työntekijä ns. alainen -ole rohkea. Kerro mielipiteesi. Kerro ideasi. Ole ystävällinen tiimin muille jäsenille -jopa esimiehellesi. Sillä pääsee jo pitkälle.
7 kommenttia:
Minulla oli ihana esimies joka innosti ja antoi kasvaa. Kun hän isyyslommalla, ei edes huomattu, työ vain loisti..
Hannele, sinulla on ollut ihana esimies -joka antaa tilaa. Silloin hommat luistaa, on ilo tehdä töitä.
Kiinnostava blogi sinulla. Itse vasta aloittelen täällä.
Kiinnostava aihe. "Työyhteisön sisäiset mielikuvat äideistä tuovat mukanaan sen, että naisjohtajaan kohdistuu runsaasti projektioita. Monet sijoittavat naisjohtajaan omia sisäisiä äitimielikuviaan niin hyvässä kuin pahassa." Britt - Marie Perheentupa.
Monestihan työyhteisöissä tunnistaa ne ikuiset "narisijat", (ikuiset pikkutytöt)jotka odottavat aina johtajan/äidin ratkaisevan ongelmat. Tai sitten toiset ääripäät, jotka kokevat johtajan/äidin pelottavana. Ihanne olisi turvallinen, luotettava, toisiaan aidosti arvostava sekä innostava ilmapiiri.
Rita, naisjohtajuus onkin haastavaa. Oma esimieskokemukseni ajoi itseni siihen päätelmään, etten halua enää olla esimiestehtävissä, ns. pikkupomona. Olen mieluummin suorittavalla tasolla, asiantuntijana tai itsenäisenä yrittäjänä. Liekö kohdalleni silloin sattunut juuri näitä odottajia tai pelkääjiä -kenties.
Mistä löytyy aidosti innostava työyhteisö? Kuka sen tekee, esimiehet vai alaiset? Ehkä aidosti hyvässä työyhteisössä on hyviä esimiehiä ja hyviä alaisia.
Olen ollut molemmissa rooleissa- alaisena ja esimiehenä. Molemmissa on puolensa: vahvuutensa ja heikkoutensa. Tällä hetkellä olen yrittäjä ja keikkatyöläinen. on mielenkiintoista tarkastella työyhteisöjä eri rooleista käsin.
Mielenkintoista ritaHelinä ja VickiLi kommentteista; kokemuksistanne ja suntautumisistanne! Itse kävin läpi lähjohtamisen opinnot (60 op) ja päädyin lähes samanlaisiin ratkaisuun kuin tekin . Jatkan vakituisessa toimessani puolipäiväisenä ja ryhdyin yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi.
Olen tyytyväinen.
Vicki, ehkä joskus kunhan kasvan henkisesti "isoksi" -voisin olla esimieskin :) Minulle sopisi myös keikkatyöläisyys ja nopeasti vaihtuvat projektit, pitkäjännitteisyys kun ei ole vahvimipia luonteenpiirteitäni.
Rita, hienoa että pystyit järjestämään asioitasi niin, että voit toteuttaa itseäsi päivätyön ohessa!
Lähetä kommentti