tiistai 24. helmikuuta 2009

huokaus ennen uutisia

Ei enää jaksaisi katsella tai kuunnella uutisia. Radiouutisissakin tuntui lukija huokaisevan, ennenkuin taas aloitti, tämän päivän laulun irtisanomisista ja lomautuksista.

Mitä ne hallituksessa suunnittelevat, kun aikovat lisätä työssäolovuosia molemmista päistä? Alaikäisenä töihin ja eläkeikää ylös, vai? No, miten nyt kun ei edes siinä välissä olevilla ole töitä?

En minä ymmärtänyt ihan näitä Kataisen puheita, mutta ehkä minä olen vaan tyhmä, etten ymmärrä. Ehkä he viisaat Hallituksesta kertovat lisää tänään. Ehkä sen verran pitää uutisia katsoa, tämän asian suhteen. Jos sen verran viisastuisi.

Mietityttää kyllä, että miten saavat sitten, kun nämä kaikki irtisanotut ja lomautetut ilmoittautuvat työttömiksi, käsiteltyä työttömyyskassoissa päivärahahakemukset edes jonkinlaisessa aikataulussa. Nytkin, itse ilmoittautuessa tammikuun lopussa, käsiteltiin vasta marraskuun lopussa tulleita ilmoituksia - ja kun kohta laitan jatkohakemuksen neljältä viikolta, käsitellään joulukuun 17. päivä tulleita ensihakemuksia. Milloinkahan onkaan vuorossa omani ja niin monen, monen muun?




Oulun Taidemuseo

ai niin,
jotain mukavaakin,
pääsin sille ammattitaitokartoituksen kurssille,
ja saan rauhassa kuukauden
miettiä ja kartoittaa,
millekä isona alkaisi.

5 kommenttia:

merimeri kirjoitti...

Vähiten hätää tuottava tapa lienee ajatella, että hallitus on oikeassa ja meillä kohta on töitä kaikille halukkaille. Tiedän, tiedän. Pitkä on aika odottajan, varsinkin rahojen ja päätösten. Ja, usko meinaa mennä aina uutena päivänä.

titu kirjoitti...

mai, siihen olisi kait luotettava, hallituksen viisauteen. Vaikka ei osaa ymmärtää, aina.
Tätä pitkää aikaa en haluaisi niille, jotka elävät vain sen pienen tuen varassa. Odottaen kuukausia.

Vaikka itselläni on mies jakamassa tätä elämän rahoittamisen riemua, niin omaakin mieltä rassaa se, odottaminen. Vaikka tietääkin, että ne joskus tulee, ne tuet ja korvaukset.

Yritetään ainakin pitää pää kylmänä -vaikka se voi olla vaikeaa silloin, kun jo pakastimestakin ruoka loppuu.

Katja Tanskanen kirjoitti...

Kelan pientä työttömyyskorvausta (ei ansiosidonnaista) odottaa isot laumat vielä pitempään. Tiedän sellaisia, jotka ovat odottaneet jo viisi kuukautta, eikä vieläkään ole tietoa päätöksistä. Hurjaa touhua tämä on ja osin tarkoituksellistakin kiusaamista.

Minä en ole uskonut mihinkään muuhun kuin itseeni ja lähimpiini enää vuosikausiin.

Toivottavasti tämä taloustilanne ei Suomessa riistäydy kapinaksi. Muualla kapinointi on jo alkanut.

Taidan olla sinun päiväsi ilopilleri; Tiedän kyllä itse aina löytäväni keinot selviytymiseen, mutta kaikilla ei ole siihen voimia.

Onnittelut kurssille pääsystäsi!

Vicki Li kirjoitti...

Kiva, että pääsit sinne kurssille!!

titu kirjoitti...

Katja, liian ovat pitkät käsittelyajat, varsinkin niille, joile se jonotettava raha on se ainoa elämisen ehto. Surullista.

Keinot selviytymiseen voi olla etsimisen takana, kun nälkä kurnii suolissa ja mieli muuttuu harmaasta yhä tummempaan.

Ole vain, ilopilleri !
... äitini sanoja lainaan:
"kyllä me tästä selvitään"
-ja aina on selvitty.

Vicki, ihan kivaa päästä ottamaan etäisyyttä tai kenties syventymään tarkemmin -vielä ei tiedä.