sunnuntai 15. helmikuuta 2009

majoja ja D-vitamiinia

Pojat ulkona rakentavat majaa. Havujen oksia on kertynyt melkoiset kasat, veivät pihapuustammekin alimmat. Mitä se enää sanominen auttaisi, se mikä on tehty on tehty. Katson kateellisena poikien leikkejä, ja ajatukseni menee omaan lapsuuteeni.

Lapsuudessa minulla oli hyvä ystävä, M. Olimme hänen kanssaan mitä parhaimmat ystävät, vuoroin kävimme vieraisilla ja leikeissä oli mukana nuorempi sisareni ja meillä sijaiskodissa asuva tyttö. Rakensimme majoja M:n koti kulmille, meilläpäin leikimme ojassa. Ojaan rakensimme hyllyjä, koloja, kaappeja -ja paikka kotileikeille oli valmiina. Muhosjoen rantamilla kamusimme, pelkäsimme joesta tarinan mukaan tarttuvia iilimatoja. M oli mitä parhain ystävä, yhteinen ystävyys kantoi lapsuudesta nuoruuteen.

IsompiPikkuSiskoni ehdotti sisarusten tapaamista -rauhassa työn ja perheen kiireiltä, vain kolme siskoa. Uskoisin puhuttavaa löytyvän paljonkin, jos uskaltautuisimme lapsuuden ja nuoruuden muistoihin. Ehkä jotkin mieltä kaihertavat kysymykset löytäisivät vastauksia.

Mies oli tänään töissä, niinkuin oli eilenkin. Nyt se tuolla sohvalla makaa reporankana ja päättäneenä ettei ikinä enää tekisi ylimääräisiä sunnutaitöitä. "Sunnuntaityöllä ei ole siunausta" -taisi sanoa joko äitini tai edesmennyt anoppi. Ihan hyvin ovat molemmat voineet niin sanoa. Raskastahan se on miehellä, kun pitää kahden työt tehdä ja molemmat elättää ;) Olin onneksi ruuaksi valmistanut hyvää ruokaa, kuuleman mukaan parasta lohta mitä sitten ikinä. Epäilen kyllä, että osansa oli eilisellä syömättömyydellä ja tämänpäiväisellä isäntäväen tarjoamattomalla kahvilla.

Että sen verran voisin teitä neuvoa, jos remonttimies sunnuntaita -tai miksei arkenakin- töitä kodissanne tekee, niin voisi vaikka edes kahvit tarjota. Ei niin, kuin eräänkin remonttikohteen naisväki kesähelteellä nautti kahvit ja virvoittavat juomat remonttimiehen seläntakana terassilla, ja remonttimies hikihatussa huhki ilman juomaa. Että vaikka edes kesällä lasi kylmää juomaa ja näin talvella kuppi kahvia. Pullakaan ei olisi pahitteeksi.

Minun aurinkonani on taas nyt olleet nuo ihanat tämän ajan kukat, ja päivittäin otettavat D-vitamiinit. 2 pilleriä vahvaa D-vitamiinia -yli suositusten. Osaako joku kertoa, onko kaupan hyllyltä ostettavan d-vitamiinin (n. 8 €/200 kpl) ja apteekista ostettavan (n. 16€/200kpl) välillä jokin oleellinen ero?

Nyt se remonttimies huutelee jo päiväkahvia, onkin puolenkuun-kakun aika.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hassua... tänään minäkin muistelin meidän kotileikkejämme, lumitunneleita ja joenrannan maisemia. Siellä oli ne talon rauniotkin, joita pelkäsin. Olisikohan siellä voinut olla kummituksia, raunioissa? Sitäköhän olisin peljännyt?? ;)

Minun hyvä lapsuudenystäväni kirjoitti kokoavansa nukkekotia ja keräävänsä pieniä tavaroita. Olen siitä myös haaveillut pitkän aikaa, koota oma ihana vanhanaikainen nukketalo! Näin siinä käydään, ympyrä alkaa sulkeutumaan ennen kuin huomaakaan...

t. Se Isompi Pikkusisko

ritaHelinä kirjoitti...

Niin, mukavia lapsuuden maisemia, asioita ja myös ikäviä tunteita -pelkoja pienessä mielessä.

Se hylätty talo, matkalla M:n kotiin pienen hiekkatien varrella,
sinne emme koskaan uskaltautuneet. Vaikka se niin kiinnosti.

Minäkin haluaisin nukkekodin, mutta oma sorminäppäryyteni ei riittäisi tapetointiin yms. puuhasteluun. Miten ihania blogeja onkaan juuri nukkekotiharrastajilla! Lapsuudesta muistan sellaisen pahvisen nukkekodin, joka saatiin jonkin pesuainepakkauksen mukana (haisiko se pesuaineelle?) ja sitten jonkun toisen -oliko siinä oikeita kalusteita?