sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

valintoja, kokeiluja ja rentoutta

Tuntuu siltä, että olen aulassa. Edessäni on portaita, useitakin -ja odottelen joko sitä, että jossain ovi aukeaa. Tai sitten ihan vain alan nousta portaita ylös, päättäen että näillä portailla mennään luottaen oikean oven löytyvän niiden päästä.

Ammattitaitokartoitus-kurssi yllättäen osoittautui vieläkin hedelmällisemmäksi kuin luulin. Ohjaajan ja ryhmän virikkeet laittoivat asioita ja ajatuksia tekemisen asteelle. Ihmettelen kyllä sitä, miten loppujen lopuksi pienillä asioilla aktivoiduin. Olenhan toki hyvin innostuvaa ja impulsiivista tyyppiä, herkästi syttyvää. Hyvä niin, nyt tämä aktiivinen olo tuntuu hyvältä ja asioita tuntuu hiljalleen tapahtuvan.

Kurssin puitteissa olen käynyt muutamassa työpaikassa, jossa voisin työkokeiluni suorittaa. Tarkoituksenani on kouluttaa itseni lähihoitajaksi ja haaveena suuntautumiseen mielenterveys/päihde. Olen tutustunut pitkäaikaisten mielenterveyspotilaiden kuntoutukseen, nuorten itsenäisyyttä tukevaan kuntoutukseen , vammaisia hoitavaan perhehoitokotiin ja käyn myöhemmin vielä asunnottomille päihdeongelmaisille tarkoitetussa palvelukeskuksessa. Parissa käyn muutaman päivän tutustumiskäynnillä, ja sitten päätän missä haluaisin kuusi kuukautta kestävän työkokeilun suorittaa.

Ehkä nyt, näillä tiedoin ja tuntemuksin haluaisin suuntautua nuorten kuntoutukseen, vaikkakin ala tuntuu haasteelliselta. Mutta minähän olen haasteita tarviseva työntekijä ja niitä varmaan nuorten parissa riittää. Onko minusta siihen työhön, sitä en tiedä. Mutta voiko sitä etukäteen juuri tietääkään?


Uskon työ ja koulutus asioiden järjestyvän. Jännittäväksi tämän tekee se, että minulla on yksi unelmatyöpaikka entiseltä alalta haussa. Jos se nappaa kiinni, olenkin mielenkiintoisen valinnan edessä. Mutta ehkä on paras, ettei etukäteen asiaa murehdi -elää nyt juuri ja tässä, sopivan rennosti.

8 kommenttia:

noeijoo kirjoitti...

Mietin kirjoitustaukosi aikana, missä olet menossa ja tässähän se nyt tuli, olet menossa mukana, menossa johonkin ja syvästi tässä hetkessä.

Kaikki peukut pystyssä, nämä tienhaarat ovat minusta niin jänniä, kun mitä tahansa voi sattua, positiivista yleensä. Ja mistä johtuukin, että kun on päättänyt lähteä uusille urille, vanhassa aukeaakin mahdollisuus. Sitä joutuu usein ihmettelemään. Onko se se kun päästää irti eikä enää halua liikaa?

Yaelian kirjoitti...

Peukkuja pidän! Toivottavasti saat sen työn..

Rita kirjoitti...

Voi kuinka mielenkiintoisia vaiheita elät, hienoa. Edellisessä postaus kommentissasi iloitsitkin, kuinka meillä voi olla ammatillisesti mahdollisuus toiseen elämään. Ei kun toteuttamaan uutta elämää!

Itse olen kokenut omassa hoitajan ammatissani tällä iällä jo jopa mahtavaa riippumattomuuden tunnetta ja valinnan vapautta; voikin jäädä puolipv. työhön, tehdä keikkaa tai ryhtyä vaikka itsenäiseksi elinkeinonharjoittajaksi, kuten kerroin. Ihana tunne, että elämä kantaa eikä "luudanvarresta" korkealta putoa. Eikä se putoaminenkaan niin kauheaa ole..

maaretta kirjoitti...

Kiinnostavaa vaihetta elät! Muutokset ovat siitä ihania että ne aina käynnistävät jotain, Sinulla varmaan positiiviseen suuntaan kun teet tietoisesti työtä valintojesi eteen . Joskus on kyllä luotettva intuitioonkin ja vaan annettava mennä, heittäytyä!

ipi kirjoitti...

Hei blogiystäväni,

Tämä yhden naisen yritys lomauttaa koko henkilökuntansa ja poistuu takavasemmalle. Siirrän blogini salasanan taakse toimettomaksi. Kokonaan vai toistaiseksi, siihen en osaa vielä vastata. Minut tavoittaa osoitteesta masentunutmielikuvitus(at)gmail.com. Ainakin jonkin aikaa.

-ipi-

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kuulostaa kivalta, minäkin olen helposti innostuva.

Katja Tanskanen kirjoitti...

Sosiaali- ja terveysalalla työskentely on vaativaa ja usein raskastakin mutta haasteista pitävälle se kyllä sopii ja on palkitsevaa.

Sinulla on varmasti voimia ja taitoa tarttua haasteisiin.

Uskon, että pärjäät mainiosti, oli valintasi mikä tahansa.

Hyvältä näyttää:)

ritaHelinä kirjoitti...

apua, jotenkin tämä elo menee nyt niin, ettei ennätä kirjoittaa, ei kommentoimaan, ei lukemaan...

Ehkä tulee taas se aika, jolloin kirjoittaminen on vireämpää,
ehkä nyt on niin paljon muutosta ilmassa, että ei virtaa riitä joka paikkaan.

Kommentoinnit antavat uutta potkua kirjoittamiseen, kiitos teille siitä!