Viikot menevät niin, ettei ehdi pysähtyä hetkeksi kirjaamaan sanoja, lauseita. Uuden oppiminen, havaintojen tekeminen vie aikaa -ja se aika, mikä ei näihin kulu on täydellistä latautumista joko liikkuen tai ihan vain ollen.
Työssä on mielenkiintoista havannoida asukkaiden oireita, sairauden tunnusmerkkejä eri ilmenemismuodoissaan. Huomata pieniä hetkiä, välähdyksiä ilostakin. Taidan olla ihan oikealla suunnalla uusien työkuvioiden suhteen, niin luulen. Huomaan saavani tyydytyksen niistä hetkistä, jolloin voin saada asukkaan huulelle hymyn ja silmät loistamaan -kun voin olla avuksi, jollakin tavalla. Vaikka lukien sanomalehteä tai harjaten hiuksia.
Perjantaina kävin katsomassa näytelmän, joka muistutti minua taas liike-elämän kovuudesta. Näytelmä oli mielenkiintoisella tavalla sekä hauska että elämän tuskaisia kysymyksiä ja kokemuksia pohtiva.
Sunnuntain kävelylenkki miehen kanssa mukavassa kesää enteilevässä säässä oli virkistävä. Kengänpohjat koiran kakassa, tuulen tuomaa hiekkaa narskumaan hampaisiin, kostean mullan tuoksu. Ihmiset olivat heränneet talvinuniltaan, kevyen liikenteen väylä oli välillä ruuhkainen: kävelijöitä koiren kanssa ja ilman, pyöräilijöitä, pienten lasten ensimmäisiä pyörälenkkejä -vain rullaluistelijat puuttuivat. Teekkarit haalareineen ja vappuvermeineen vetivät ja työnsivät saunaa, valmistautuminen vappuun oli alkanut. Missä kunnossa sitä ollaankaan sitten vappuaattona? Ehkä en halua nähdä ja ehkä en halua edes tietää.
Tänään saan juhlia ystävää, jota en ole tavannut vuosiin. Sekin on mukavaa.
4 kommenttia:
Ihana tuo valokuva! Koiraspaska haisee täälläkin jo joka paikassa. Se on kevät nyt ja riemua rinnoissa.
Pienet ilot ovat niitä parhaita! Näitköhän Tukholman?
...ja huomasinkin juuri että Tukholmaanhan ne linkkijäljet johtivat :) Itse tykkäsin siitä tosi kovasti!
Vicki, kuva on mökiltä, olisikohan viime pääsiäisen aikoihin otettu.
Niin, yököttävä koiranpaskan haju enteilee kesää...
Nirppanokka, Tukholma oli tosi hyvä minustakin. Sopivasti kaikkea.
Lähetä kommentti