Juhlistakoon Juhannuksen onnistunutta juhlintaa nuoruuden ystäväni kotitilalta kuva komeasta Pikku-Prinssistä.
Mikä tekee juhlasta Juhlan? Eilen Verneri iloitsi vielä autossa istuessaan : Titu, katso minä olen nyt täällä! Juhannuksen kotakekkerit olivat mukava tapahtuma pienelle pojalle: Tänään on juhlapäivä! Mieltä kiinnosti niin monet asiat, ettei ennättänyt kaikkeen edes kunnolla keskittyä. Oli kotakekkerit, hiilien sytyttämistä, tavaroiden viemistä kotaan, mönkijäisellä ajot, mönkijäis-lehtien tarkastelut Maurin kanssa, täytekakun koristelua ja paljon, paljon hyviä keskejä (=keksi)...
On ihanaa katsoa lapsen innostusta. Aitoa iloa ja naurua, oikeita tunteita. Mitään suodattamatta.
Tohina ja tekeminen tuntui hyvältä, perheen lähdettyä oli juhlava mieli. Juhannus oli todellakin juhlapäivä!
Joskus kuvittelin, että ihminen tarvitsee laiskaa olemista rentoutuakseen. Onneksi olen hiljalleen oppinut, että tekeminenkin rentouttaa, kunhan touhuaa rennoin mielin liikoja suorittamatta. Hyväksi keinoksi itselleni olen hokenut kiireisen olon yllättäessä "mantran" : ei ole mihinkään kiirettä, ei ole mihinkään kiirettä. Näin tavalliset kotityöt ja pienet touhut ovat hiljalleen alkaneet tuntua rennoilta ja mukavilta tekemisiltä -ei enää niinkään pakkopullalta.
Tänään kyllä aion olla. Ihan vaan laiskasti ja rennosti. Luettavana on Torey Haydenin kirja Tiikerin lapsi, ja sitä ei millään malttaisi päästää käsistään. Mies onneksi puuhailee ulkona, kunhan huolehdin ruuan, niin voin rauhassa lukea ja nauttia olemisestakin. Tekemisen ja olemisen tasapainoilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti