sunnuntai 23. elokuuta 2009

90 pikkupullaa ja aikaa ajatella


onko olemassa onnellisuutta, onnea?
Onko se vain kuvitelma, vai kenties ihan oikea, jalat maassa tunne?

pyörittelin 90 pikkupullaa, ja tätä asiaa mietin.

pyrkimys on onneen ja onnellisuuteen -mutta osaammeko olla onnellisia. Pyrimmekö niin suureen onneen, ettemme koskaan sitä saavuta?
Pitääkö olla onnellinen siitä, mitä on nyt ja tässä? Mikä on "ylhäältä" annettu, yrittää löytää onnensa ja onnellisuutensa siitä.

toiselle ei riitä pienet asiat, toiselle riittää vähempi.

vai onko onnellisuus ihan huu-haata,
elämää on vain elettävä -tuntui miltä tuntui?
Jos ei nyt sitten tunnu onnelliselta, pitäisikö ponnistella kohti onnea -mitä se sitten onkaan?

nyt kun olen nähnyt, miten vähään ihminen voi olla tyytyväinen, miten vähästä hän tulee onnelliseksi -oma laaja-alainen elämä tuntuu hyvin, hyvin onnentäyteiseltä.

kyllä minäkin olen itkuni itkenyt,
peiton alla, mieli mustana ja kipeänä.
Olen ollut pimeässä ja on tuntunut siltä, ettei jaksa askeltakaan.

ehkäpä on hyvä nauttia nyt juuri tästä,
kun koskaan ei tiedä,
milloin mennään taas tunneliin.

8 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Siinäpä monta viisasta ajatusta ja tärkeätä kysymystä komeasti jonossa. Kannattaa leipoa, jos pullien lisäksi syntyy noin sielua ravitsevia ajatuksia;-)Taisinpa saada tekstistäsi myös inspiraation omaan postaukseen.

Sooloilija kirjoitti...

Onnellisuus on aika iso asia. Joskus riittää kun on tyytyväinen. Se on melkein kuin onnellisuutta, mutta siitä puuttuu se ajoittainen pakahtuminen onnneen, suureen rakkauteen..

Rita A kirjoitti...

Noita samoja asioita olen juuri mietiskellyt kun tapasin erään ystävän jonka elämässä on yhä vähemmän iloa. Hyvin selkeästi saa huonon mielentilansa jatkumaan vudesta toiseen itse, omalla negatiivisella ajattelullaan ja tappiomielialalla, keskittymällä siihen mikä on pielessä ja rypemällä menneisyydessään. On lakannut jopa leipomasta... Hänelle tekisi hyvää pyörittää 90 pikkupullaa :)

Pilviharso kirjoitti...

Kyllä on onni on joka paikassa ja jopa piilossa sankan surun takana.

Olen vain sitä miettinyt, että joillekin onnen havaitseminen on vaikeampaa/helpompaa kuin toisille. Eikä onnea voi toiselle edes osoittaa, itse se on löydettävä. Tai ensiksi tahdottava löytää.

Hannele kirjoitti...

Taito nähdä ne pienet asiat.

titu kirjoitti...

Kun olen oppinut jättämään pullien pyörityksestä sen ainaisen kiireen tunnun pois, niin mieleni rauhoittuu pehmeän pullataikinan kanssa....

Tyytyväisyys on hienoa, tosin se pakahtumisen tunne on Jotain.

Kunpa osaisimme keskittyä tähän, mitä on nyt ja mikä on hyvin -siinä sivussa parantaa sen, mikä parannettavissa on.

Jokaisella oma onnensa. Se on onnea, jos osaa iloita pienistä, mitättömistäkin asioista. Onneksi tämä lapsenmielisyys on minulle suotu:)

Hannele kirjoitti...

Pitkon teko käy nopeemmin ;)

titu kirjoitti...

juu, Hannele :)
Mutta silloin ei ennätä ajatella niin pitkään, siksi pieniä pullia ja paljon.