Miksihän elämä tuntuu nykyään kevyeltä ja iloiselta? Onko se tämä kesä, aurinko ja muut iloiset ihmiset? Järjellisesti ajateltuna pitäisi olla vähemmän kevyttä, olenhan työtön, tulojen kanssa on vähän niin ja näin pärjäämistä ja tulevaisuus on täysin avoin, ainakin töiden ja työllistymisen suhteen. Siitä huolimatta elämässä on tämän kevään ja kesän aikana tapahtunut paljon hyvää ja iloista. Ehkäpä sitä osaa ottaa ilon irti pienemmistä asioista, kun suurempiin ei ole varaa.
Voi kun minulla on ollut mukava viikko kehitysvammaisten yksikössä. Yhtään haastavaa tilannetta ei vielä ole sattunut, niitäkin varmaan tulee. Vaikka en nyt niin kovin paljoa ole päässyt vielä työhön kiinni, olen saanut perehdytystä ja hiukan sivusta seuraillut -mutta jo pieniä mukavia kontakteja asukkaiden kanssa on ollut. Ja sitä kööki-hommaahan teen jo siinä sivussa....
tulipas muuten hyvä lihamureke: täytteenä paprikaa, tomaattia,
fetajuustoa, valkosipulia ja yrttimausteita. NAM.
fetajuustoa, valkosipulia ja yrttimausteita. NAM.
Eniten askarruttaa juuri nämä haastavat tilanteet, kuinka niissä osaa oikein "käyttäytyä". Toivottavasti ensimmäinen tilanne tulee niin, että voin sivusta seurata miten yksikön henkilökunta tilanteen hoitaa. En osaa pelätä (enää), ennemminkin ko. tilanteiden näkeminen ja niistä oppiminen kiinnostaa minua.
Vieläkin jaksan ihmetellä sitä, miten hoitoalan ihmiset ovat pääsääntöisesti avuliaita ja mielellään ohjaavia uutta tulokasta kohtaan. Tämä kun ei ole itsestään selvyys kaupan alalla. Välillä ihan häkellyn moisesta ystävällisyydestä ja auttavaisuudesta :)
Tänään vietin ihanan päivän mieheni kanssa. Vihdoin saimme käytyä Oulun torilla leivoskahveilla. Ihana mustikkaleivos ja tuoretta kahvia, 3€ hintaan (!!!) (tmi Satu Haaponiemi Kahvila). Mies jo meinasi, että taitaako ennättää ennen lumen tuloa. Onneksi ennätettiin. Nallikarissa kävimme katsomassa purjelautailijoita yms. harrastajia -tuuli tuiversi ihanasti lämpimässä iltapäivässä. Oli muuten mukava seurata ilmeisesti purjelautailu harrastuksen alkanutta, joka yritti ja yritti ja vieläkin yritti päästä laudalleen.... mikä sinnikko!!!
Tuntui aivan kuin olisi lomalla ulkomailla -niin sitä löytää omasta kotikaupungistaankin käymisen arvoisia paikkoja. Usein ne vaan ovat liian lähellä, niin että niitä arvostaisi.
Mukavaa alkavaa viikkoa itsekullekin =)
4 kommenttia:
Voi että on kauniit kuvat tässä jutussa!
Mahtavaa, että tunnet olosi iloiseksi!
Minulle Nallikariin paasy olisi eksoottinen kokemus. Siella koin elamani ensimmaisen uintireissun melkein 50 vuotta sitten! Samaten lomailu Oulussa on unelmissani joskus tulevina vuosina. Siella kavin kouluni, kasvoin naiseksi, menin naimisiin, sain kaksi kolmesta lapsestani... Haluan sinun tietavan, etta Oulu on todella lomailun arvoinen paikka ja meille joillekin niin kaukainen. Nautin sinun nostalgisesta matkastasi lapsuusvuosiin - kuulosti tutulta!
Entinen Oulun tytto maailmalta
Heippa Helinä! Kuulostaapa jännältä nuo sun kokemukset ihmisistä hoitoalalla. Miekin kyllä ajattelen, että siellä on mukvaa porukkaa, kun olen itsekin ollut alalla jo lähes 30 vuotta.Nyt väliin itte aattelee, että väliin olisi kiva olla vaikka lattiakosmetologi :)
Meri on ihana. Ja kivet. (ja kuvankäsittelyohjelma)
Minulla on (muistaakseni) Nallikarin uinti jäänyt kokematta, vaikka näin lähellä asun. Tervehdys sinne kauas jonnekin, entiselle Oulun tytölle!
Ihmettelevät sitä, miten minä haluan hoitoalalle. Itse kun hoitajat mielisivät vaikka Anttilan kassoiksi. Niinpä niin, milloin olisi se ihminen tyytyväinen siihen mitä on? Mutta mukavia ootta, hoito-ihmiset:)
Lähetä kommentti