Kortteja, kirjeitä ja eväsrasioita

Tänään laitoin siskon pojalle Viiru ja Pesonen- kortin, koulun aloittamisen kunniaksi. Minua sitten ikäänkuin palkkioksi odotti postilaatikossa ihan oikea käsinkirjoitettu kirje. Olen saanut kirjeenvaihto-ystävän ja olen siitä hyvin onnellinen. Mieleni haluaisi kirjoittaa nyt ja heti vastaus, mutta ehkä odotan hetkisen ja nautin tästä tunteesta. Ehkä kirjoitan vasta viikonloppuna. Ehkä -jos maltan niin kauan odottaa.

Vein tänään kokeilupaikan auton huoltoon, ja minun piti kuluttaa reilut parituntia aikaa alueella, jossa onneksi oli kauppoja. Rautakauppaa, Iittalaa, Marimekkoa, Tiimaria .... Pelottavaa kierrellä ihania liikkeitä ja yrittää pitää taloudellinen järki päässä. Mielestäni onnistuin siinä kutakuinkin.

Tiimarista löysin ihastuttavat Fruitcaset, edulliseen euron hintaan kappaleelta. Nyt eväs omenat, päärynät ja viinirypäleet kulkevat mukavasti mukana. Voihan näitä käyttää muuhunkin kuljettamiseen, ja säilyttämiseenkin. Nämä taitavat olla loppuunmyynnissä, oikea hinta tuotteille kun oli 7.90€/kpl.

Tapasin yllättäen tutun ihmisen -yhteistyökumppanin kaupallisen elämäni ajoilta. Oli mukava jutella hänen uusista kuvioistaan, rohkea nainen oli alkanut yrittäjäksi ja edustajaksi. Perhe-elämän ja liikkuvan työn yhdistäminen tuo monet kysymykset -mistä tietää tekevänsä oikeita ratkaisuja? Voiko harmitella myöhemmin, jos ei sitten yritäkään uutta, vaan pysyy turvallisemmassa vaihtoehdossa? Kuinka paljon saa ajatella itseään, enemmän kuin perhettään? Olen kyllä tämän suhteen helpommassa asemassa, kahden aikuisen taloudessa on ehkä helpompi "sooloilla" sopivasti. Varsinkin kun mies on hyvin joustavaa sorttia.

Kävin tänään myös ammatinvalintapsykologin juttusilla. Ikäänkuin väliraportilla, työkokeiluni suhteen. Olin niin innostuksissani, että psykologi hiukan oli jo myöntyväinen lähihoitajan työn sopivuudesta. Olinhan saanut hyvät arvioit ensimmäisestä työkokeilupaikasta, ehkä sen vuoksi psykologi oli kohtalaisen varma pääsemisestäni ainakin alkavan koulutuksen testeihin. Kyllä minua nyt hiukan jännittää..... Pohdin myös sitä, kumpi opiskelumuoto olisi minulle parempi: oikea päiväkurssi vai oppisopimus. Tällä luonteella on nimittäin se mahdollisuus, että oppisopimuksessa opinnot venyisivät ja venyisivät, kurssi olisi sensijaan pakko suorittaa määräajassa. Aika sen näyttäköön, uskon siihen että asiat soljuvat kohdilleen itsestään.

Nämä helteet ovat saaneet minut turpoamaan: käsistä, jaloista, naamasta. POKS, olen kohta ilmapallo. Hain sitten ananaksien lisäksi nesteenpoistajaa luontaistuotekaupasta, Nestemin. Nyt sitten odotellaan vaikutusta, alkaako turvotus poistumaan. Tämä yhtäkkinen painonnousu sai minussa aikaan myös sen, että vanha Painonvartijoiden romppu otettiin käyttöön, ja saan iloita kolmannesta pisteissä pysymisen päivästä.

Iloitsen nyt
viileämmästä iltapäivästä,
sateesta.