Jokin pysähdys tapahtui. Ajatuksissa, suunnitelmissa - lähes kaikessa. Jonkinlainen tila, jossa en tiedä mitä haluan, mitä teen, mitä voin tehdä, mikä onnistuu, mikä on mahdollista.
Eikä tämä pysähdys edes järkytä mieltä. Ennen ehkä niin olisi, kun ei tiedä mitä tulee tai tuleman pitää. Kun kaikki on avoinna, kun ottaa vaan tämän hetken. Ei enempää. Vai onko tämä itsesuojelua, kun ei odota liikaa niin ei pety kovin paljon.
Mutta ehkä saan olla tässä tilassa. Pysähtyneenä. Odottaen jotain.
Sain aikoinaan myrskyisen irtisanomisen jälkeen työkavereiltani läksiäislahjaksi lasityön. Sen arvoa nosti suunnattomasti se, että sen on tehnyt silloinen kollegani. Näin tuossa työssä elämäni vaiheita, myrskyisiä ja seesteisiä. Näin itseni silloin myrskyn silmässä, ja odottelin silloin sitä tulevaa tyventä. Vielä en tiedä, onko tätä tyyntä tullut -mutta ehkäpä se joskus tulee.Saman irtisanomisen yhteydessä toinen kollegani lähetti minulle selviytymispaketin, ja siihen kuului Sisu karkkeja aski. Tuo aski on vieläkin kirjahyllyssäni, päätin silloin että syön ne sitten kun tulee vielä vaikeampi hetki. Sisu-aski on vieläkin kirjahyllyssä, ja muistan sen nähdessäni sen, että kaikesta voi selvitä. Jos niin haluaa.
Ehkä selviän tästäkin, pysähdyksestä. Milloinhan joku/jokin tuuppaa liikkeelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti