Lapsena lahjojen ostaminen oli mukavaa. Rahaa saattoi olla kymmenen tai kaksikymmentä markkaa, joten lahjat eivät kovin arvokkaita voineet olla. Linja-autolla matkasimme siskon ja ystävien kanssa kaupunkiin ostoksille, kiertelimme pieniä liikkeitä, varovasti toisiltamme muka tietämättä ostimme lahjoja toisillemme. Jännitys budjettiin sopivista löydöistä ja salaisuuden pitämisestä oli joulun odotusta parhaimmillaan.

Minä en haluaisi ostaa mitää turhaa, enkä turhanpäiväisyyksiä. Mitä siis ihmiselle, jolla on jo kaikkea?
Minua ainakin ahdistaa, jos PITÄÄ löytää jokin lahja. Minä pidän löydöistä, jotka tulevat eteen ja tuovat heti mieleen ystävän tai läheisen. Ehkäpä olisi aika opetella hankkimaan joulu- ja syntymäpäivä lahjoja läpi vuoden, niin välttyisi liialliselta ruuhkalta ja stressiltä.
Minä en juurikaan jaksa nyt stressata lahjoilla. Pienten poikien lahjat on jo hallinnassa, miehellekin jotain pientä hankkittuna ja ystävälle olenkin ilmoittanut, että oma lahjani tulee perille vasta tulevana vuonna. Ensi viikonloppuna valmistuu lähimpien lahjat, arabialaisia maustekakkuja ja muutakin makeaa.
Sellainen lahja on mukava antaa, jonka löytäessään on itsekin ilahtunut. Ehkä silloin ystävyyden, läheisyyden ja rakkauden tunne välittyy myös saajallekin.
2 kommenttia:
Meikäläinen täällä aina illan viimeisenä kupsalehtaa ja vierailee ;) Oletko innokas leipomaan? Kuulin hyvän lahjavinkin, siis jos itse tykkää leipoa. Silloin voi antaa ystävälle lahjakortin, jolla lupaa leipoa hänelle esim. 25 pikkupullaa tai kakun tai mitä vaan,lahjan saaja saa määrätä ajankohdan. Minusta tämä oli hieno idea, vaikka en itse sitä aio toteuttaa. Mutta minulla on leipovia ystäviä, jotka aina jouluna tuovat ihania herkkujaan ja silloin tahtoo jo olla pakastin täynnä omatekemiä ja herkkuja muutenkin liian kanssa.
Tuuluska,
voi miten ihana idea :)
Lähetä kommentti