... koko kylä kasvattaa

nuori, vastavalmistunut apuhoitaja
sylissään tulevaisuuden lähihoitaja.

on rikkautta, että ryhmään kuuluu eri-ikäisiä opiskelijoita. Eilen ja tänään kasvun tukemisen aloittavilla tunneilla ryhmässämme oli nuoremmat opiskelijat, suurin osa lienee juuri peruskoulunsa päättäneet. Vaikka hymyilimme hyväntahtoisesti nuoruudelle... niin loppujen lopuksi asiaa hetken pohdittuani - tämähän on rikkaus. Siellä me tulevaisuuden hoitajat ja ohjaajat, ikähaitaria lienee enimmillään lähes 30 vuotta... yhdessä opimme. Jaamme ajatuksiamme, kokemuksiamme.

mitäs minä olenkaan miettinyt, näinä ensimmäisinä opintojen päivinä... Kasvun tukemisen opintoihin kuuluu oppimispäiväkirja; ajattelin kirjoittaa omasta oppimisestani läpi kurssin. Samanlaista pidin yrittäjäkurssilla, kirjasin tunneilla mielessä lennelleet ideat ja ajatukset yksiin kansiin. Yllättävän hyvää sijaistoimintaa silloin, kun jotenkin ei vaan jaksa... kuunnella.

"koko kylä kasvattaa"
mikä on minun vastuuni
kylän muusta väestä?

on mielenkiintoista oppia ihan uusia asioita. On ihana, kun ei tarvitse tietää. Saa oppia. Alku vaikuttaa siis ihan hyvältä, ryhmä on mukava ja aktiivinen: aikuisia ihmisiä, erilaisine taustoineen. Kunhan ryhmäännymme lisää (johan on tietenkin facebook-ryhmä perustettu), uskon että opiskelu on antoisaa ja rikasta.

jotkut jo hätäilivät lääkelaskuja. Minä hätäännyin siitä, että pitääkö minunkin nyt hätäillä niitä etukäteen. No, ehkä se minulle niitä kaikkein vaikeimpia asioita ole - mutta täytyy tunnustaa, että kertolasku on aina ollut vähän heikolla kantimilla, pitänee prepata niitä. Laskin on hyvä keksintö - sitä ei tosin lääkelaskuissa saa kuulemma käyttää. Hmm, jokohan minä tästä sopivan hätäännyksen saan itselleni aikaiseksi?

yhden tavoitteen itselleni tein: jospa sitten kahden vuoden päästä jaksan nousta portailla kaikki ne kuusi kerrosta niin, että en enää puuskuta. Tänään oli se ensimmäinen kerta, ja hiki tuli.