Kun on saanut valmiiksi työnsä, ihastelee ja istuu, katsoo aikaansaannostaan. Pyörittelee kansiota käsissään, varovasti kääntelee sivuja, uudelleen ja uudelleen.
Etsii virheitä, olisiko jokin toinen fontti ollut parempi, onko tuo kuva asemoitu oikein, onko numerot ja kirjaimet oikeassa järjestyksessä. Jälkimmäisessä minulla onkin oltava tarkkana, kirjaimet ja numerot kuin saattavat joutua ihan väärään järjestykseen nopeassa kirjoitustahdissa.
Ihan kuin oma työ, suunnitelma olisi oma lapsi, josta ei mielellään luopuisi. On ihana tuntea onnistumisen iloa, asioiden loksahtamista paikalleen, värien ja muotojen löytävän keskinäinen harmonia. Tosin jonnekin pitää löytää pieni riitasointu, herättämään ajatuksia ja ihmettelyä. Jokin pieni juttu, kevennys, jopa pieni vitsi. 
2 kommenttia:
Voi että olen haaveillut joskus opiskelevani sisustussuunnittelua, mutta totesin, ettei minusta ole siihen. Jos nyt oikein katsoin nuo kuvat. Kauniilta näyttää.
minusta sisustamisen pitäisi tuoda hyvä mieli, sille joka asuu siinä mitä sisustaa - höh, miten vaikeasti kiertää ajatus näin yöaikaan...
en tiedä, osaako jokainen tehdä ympäristöstään sellaisen, jossa on hyvä olla. Tosin siihenhän vaikutta moni muukin asia, mutta minulle kodin tekee omat tutut tavarat. eikä ne ole mitään korkeaa designia, ihan tavallisia tavaroita.
parempi lopettaa ja mennä nukkumaan.
Lähetä kommentti